Azerbaidzhanin Tasavallan presidentti Geidar Alievin viesti Azerbaidzhanin kansalle ‎maaliskuun 31 azerbaidzhanilaisten kansamurhan päivän johdosta - 30.03.1999


Arvoisat maanmiehet!

Tänään Azerbaidzhani viettää kahdeksatta vuotta itsenäisenä valtiona. Yksi suurimmista menestyksistä, jota me olemme saavuttaneet itsenäisyyden aikana, on se, että pystyimme luomaan objektiivisen aikajakson kuvan ja historiamme tapahtumat, joita vuosia oli salattu ja oli vääristelty. Yksi tällainen tapahtuma on tänään vietetty azerbaidzhanilaisten kansanmurhan päivä, joka on jo saanut meidän valtion poliittisen ja oikeudellisen arvioinnin.

Muistaessamme vuosittain maaliskuun 31 päivän kuin azerbaidzhanilaisten kansanmurhan päivä, me taas palaamme historialliseen menneisyyteen, meidän sydämissä on kipu, kun muistelemme suuria verisia toimintoja, jotka toteutetiin avoimesti kansaamme vastaan.

1800-luvulla ja 1900-luvulla meidän kansamme on kärsinyt useita kauheita tragedioita. Armenialaisten kädellä, julmien ja kavalien tekijöiden avulla toteutuessa merkittävin valtioiden imperialistisen politiikan, azerbaidzhanilaisten vastaan on tehty useita etnisiä puhdistuksia ja kansanmurhaa, kansamme on tuomittu voimakkaaseen kipuun, kansallisen tragediaan ja kärsimykseen. Satojatuhansia rauhanomaisia azerbaidzhanilaisia sai surmansa riippuen kansallisesta alkuperästä, häädettiin kodeistaan. Azerbaidzhanin muinaiskaupunkeista ja kylistä tuli raunioita.

Kansanmurhan politiikka,jonka armenialaiset nationalistit tekivät vuosisadan alussa, käyttäen Tsaari- Venäjän imperialistista politiikkaa, ja 1940-1950-luvuilla Neuvostoliiton järjestelmää, on vielä voimistunut 1980-luvun puolivälistä kansantalouden uudelleenjärjestelyn varjolla ja toi azerbaidzhanilaisen kansalle uusia ja uusia tragedijoita. Valitettavasti näitä verisiä toimintoja ei saanut aikanaan kansainvälisen yhteisön ja Azerbaidzhanin Tasavallan periaatteellista arviointia, joka sillä tavalla antoi vapaat kädet kansalliskiihkois-separatististen voimien. Sen tuloksena ensimmäisessä vaiheessa tyrkytetyn meille vuonna 1988, n.s. Vuoristo-Karabahin konfliktin satoja tuhansia azerbaidzhanilaista riippuen kansallisesta alkuperästä oli hävitetty ja oli häädetty historiallisilta alueilta, tammikuussa 1990 tehtiin julma verilöyly ihmisiä vastaan, jotka olivat nousseet vastalauseen ääneen Bakussa ja muissa Azerbaidzhanin paikoissa tätä epäoikeudenmukaisuutta vastaan, vuonna 1992 oli verinen Khojalyn kansanmurha. 

Armenialaisten hyökkääjien ja ideologien suuresta Armeniasta jännityksen toiminnan seurauksena, etnisen puhdistuksen mukaan, yli miljoona maanmiestä häädettiin kodeistaan ja tuomittiin epäinhimilliseen kärsimykseen. 1900-luvulla yli kaksi miljoonaa azerbaidzhanilaista on joutuneet vastenmieliseen kansanmurhapolitiikkaan, suoritettu meidän vihollisemme eri muodoissa. Kuitenkin, katsomatta näihin tragedioihin, vaikeuksiin, epäoikeudenmukaisuuteen, meidän kansamme edelleen eli, piti itsenäishalua ja osoitti vahvan tahdon.

Tänään me vielä kerran katsomme taaksepäin historiaamme. Me olemme ylpeita saavutuksista, olemme surullisia tappioista. Nykyään on tehty kaikkimahdollinen, että Azerbaidzhani voisi elää kuin itsenäinen valtio ja voisi vaatia oikeutensa koko maailman kautta, pyrkiä poistamaan menneisyyden epäoikeudenmukaisuutta, joka on tapahtanut aikaisemmin.

Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on ylläpitää nykyisten ja tulevien sukupolvien vahvaa kansallista muistia kansanmurhasta, jota meidän kansamme on kokenut viime vuosisadalla, saavuttaa näiden tragedioiden poliittisen ja oikeudellisen arviointia maailman kautta, yrittää poistamaan vakavia seurauksia ja tekemään kaiken, että kaltaisia tapahtumia ei koskaan toistu. Tämä on tarve osoittamaan vahvan ja loukkaamattomuuden kansallisen yhtenäisyyttä. Mahdollisuutta petosta ja hyökkäystä meidän kansaamme vastaan voitaisiin keskeyttää vain ponnistuksen ja tahdon ansiosta, joka on kohdistettu leppymättömään taisteluun Azerbaidzhanin valtion itsenäisyydestä, joka on meidän korkein tavoitteemme.

Kehotan teitä yhtenäisyyteen, leppymättömään taisteluun, jonka päämäärä on suojella kansallisia etuja ja meidän kansamme oikeuksia. 

Käännetty sanomalehdestä "Bakun työlainen", 31.03.1999