Azerbaidžanin tasavallan valtiolliset juhlat ja merkkipäivät


  
Punaisiksi
 on merkitty valtiolliset vapaapäivät, Vihreiksi
 on merkitty festivaalit, merkkipäivät tms., jotka ovat hyvin merkittäviä maalle, mutta eivät kuitenkaan ole varsinaisia juhlia.

1-2. tammikuuta



















 

Uuden vuoden juhla

Tammikuu (latinassa "Januarus") sai nimensä roomalaiselta jumala Janukselta. Gregoriaanisen kalenterin mukaan tammikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi. Gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön vuonna 1582. Venäjällä Pietari Suuren asetuksen mukaan otettiin käyttöön kuitenkin juliaaninen kalenteri. Sen asetuksen mukaan Jeesuksen syntymäaika pidettiin vuoden alkuna ja 1700-luku alkoi tammikuun 1. päivältä vuonna 1701.

Vuonna 1918 Neuvosto-Venäjän hallituksen johtaja Vladimir Leninin asetuksen mukaan käyttöön otettiin gregoriaaninen kalenteri. Niin jos sitä ennen joka uusi vuosi alkoi tammikuun 13. päivänä, asetuksen voimaan astuttua tämä aikaero poistui ja sen jälkeen uusi vuosi tuli alkamaan tammikuun 1. päivänä, joka on taas vapaapäivä. 

Azerbaidžanin tasavallassa käytetään gregoriaanista kalenteria ja 1. päivää tammikuuta pidetään vapaapäivänä.

Vuodesta 2006 alkaen 1-2. tammikuuta ovat juhlia ja vapaapäiviä.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

20. tammikuuta

 

Kansallinen surupäivä

Tammikuun 20. päivä on kirjoitettu Azerbaidžanin kansan historiaan yhdeksi verisimpiä tragedioita. Entisen Neuvostoliiton sotakoneen tuona päivänä tekemä terroriteko on kirjoitettu maailman historiaan yhdeksi raskaimpia rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Kansan vapauttamiseen, oman maansa alueellisen yhtenäisyyden puolustamiseen nousseen siviiliväestön murha taas näyttivät koko maailmalle neuvostovaltion rikollista olemusta. Tuolloin monet ihmiset saivat surmansa tai loukkaantuivat.

Neuvostoarmeijan erikoisvoimien ja sisäjoukkujen Azerbaidžaniin siirron aikana tapahtui monia ennen näkymättömiä julmuus- ja petomaisuustapauksia. Tuolloin Azerbaidžan myös joutui naapurinsa Armenian hyökkäyksen kohteeksi. Niissä olosuhteissa neuvostohallitus ei tehnyt mitään konfliktin pysähdyttämiseksi, vaan lisäsi tuleviin joukkoihin armenialaisia sotilaita ja upseereita, joita asetettiin Stavropolista, Krasnodarista ja Rostovista, sekä neuvostoarmeijan palvelluksessa olleita armenialaisia sotilaita ja jopa kurssilaisia.

Bakuun siirretyt sotajoukot (meidän laskelmien mukaan heitä oli 60 tuhatta ihmistä) olivat menneet voimakkaan psykologisen valmistelun läpi (itsenäisen Šit -järjestön sota-asiantuntijoiden raporttien mukaan). Heille sanottiin seuraavaa: ”Teidät siirretään Bakuun paikallisen väestön hävittelemien venäläisten suojelemiseksi. Saljanin kasarmin ympärillä sijaitsevien talojen katoille sijoitettiin tarkka-ampujoita, koska siellä on 110 pysäkettä. Rakennukset ja asunnot ovat Azerbaidžanin kansallisrintaman miehiä täynnä ja he tulevat tulittamaan teitä rynnäkkö- ja konekivääreillä.”

Neuvostovaltakunnan hallitus ja sen johtaja Mihail Gorbachev taitavasti käyttivät Bakussa ns. ”venälaisen ja armenialaisen kysymykset”. Joukot siirrettiin Bakuun muka perheidensä suojelemiseksi sekä vallan laittoman valtauden estämiseksi. Itse asiassa se kaikki oli tekopyhyyttä ja röyhkeää valhetta. Jopa siinä tapauksessa, kun neuvostohallituksen perusteet olisivat olleet oikeita, ei ollut tarvinnut lähettää Bakuun täydellisesti asetettuja joukkoja. Tuohon aikaan täällä oli 11,5 tuhatta sisäjoukkojen sotilasta, puolustusministeriölle allistuneita Bakun varuskunnan runsaslukuisia sotajoukkoja sekä ilmantorjuntajoukkoja. 4. armeijan päällystökin sijaitsi Bakussa.

Siitä huolimatta tammikuun 19. päivänä vuonna 1990 Mihail Gorbachev allekirjoitti Neuvostoliiton perustuslain artiklaa 119 ja Azerbaidžanin tasavallan perustuslain artiklaa 71 karkeasti rikkoneen asetuksen, jonka mukaan Bakuun ilmoitettiin poikkeustila. Tammikuun 19. päivänä kello 19.27 Neuvostoliiton vastavakoilupalvelun KGB:n Alfa-niminen erikoisjoukko räjäytti Azerbaidžanin television syöttökeskuksen ja sen vuoksi televisiosignaalin välitys pysähtyi. Entä yöllä sotajoukot siirtyivät kaupunkiin poikkeustilaa ilmoittamatta ja ryhtyivät siviiliväestöä vastaan osoitettuihin sortotoimenpiteisiin. Ennen Gorbachevin poikkeustila-asetuksen voimaan astumista eli ennen kello 00.20 9 henkilöä oli jo murhattu. Väestölle poikkeustilasta kuitenkin ilmoitettiin vasta tammikuun 20. päivänä kello 7 aamulla tasavallan yleisradion kautta. Tuohon asti murhattujen lukumäärä oli jo 100. Ja samalla Gorbachevin korkeassa virassa olleet lähettiläät ilmoittivat röyhkeästi siitä, ettei poikkeustila tule astumaan voimaan Bakuun. Sen läpi näkyy neuvostovaltakunnan ja sen johtaja Gorbachevin kurja yleiskuva. Gorbchevin käsillä oli ollut satojen murhattujen ihmisten verta, mutta sittemmin hän sai kuitenkin Nobel-rauhapalkinnon.

Raskaat panssarivaunut ja kuljetuspanssarivaunut tuhasivat kaiken liikkuessaan eteenpäin ja tulittaessaan armottomasti kaikkia vastaan tulevia. Luodit eivät osuneet pelkkä ihmisiin, jotka olivat olleet kaduilla, mutta ne tappoivat niitäkin, jotka jäivät olemaan asuntoihinsa tai ajoivat busseilla. Loukkaantuneita hakemaan tulevat ambulanssit myös tulitettiin julmasti. Muutaman päivän kuluessa 137 ihmistä oli murhattu, 700 loukkaantui ja runsas 800 pidätettiin laittomasti.

26. helmikuuta 

 

Hodžalan kansanmurhan ja kansallinen surupäivä

Vuoden 1992 helmikuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä armenialaiset sotajoukot käyttäen runsaasti raskkaita sotakoneita miehittivät Hodžalan kaupungin avustajinaan entisen Neuvostoliiton 366. rykmentin miehiä ja sotatekniikkaa.

Kaupungin väkirynnäkköä oli edeltänyt jo 25. päivänä helmikuuta illalla alkanut massatykistöammunta. Siitä kaupunkiin syntyi tulipalo ja seuraavan päivän kello 5 koko kaupungi oli jo lähes kokonaan tulen vallassa. Kaupunkiin jäänyt väestö eli noin 2500 ihmistä joutui jättämään kotinsa ja lähtemään Agdamin kaupunkiin päin, joka on kunnan keskus ja kaikkein läheisin ylipäänsä azerbaidžanilaisten asuttama kaupunki.

Mutta he eivät olleet päässeet perille. Hodžala ryöstäneet ja tuhanneet armenialaiset sotajoukot moottorirykmentin toimiessa avustajinaan ryhtyivät siviiliväestöä vastaan osoitettuihin julmiin sortotoimenpiteisiin. Murhattuna oli 613 ihmistä mukaan lukien 63 lasta, 106 naista ja 70 vanhusta.

8 perhettä oli tuhottu kokonaan.

25 lasta menettivät molempia vanhempia.

130 lasta menettivät kumpia vanhempia.

487 ihmistä mukaan lukien 76 lasta loukkaantui.

Panttivangiksi joutui 1275 ihmistä.

150 ihmistä katosi.

Valtiolle ja kansalaisille aiheutettiin valtavat tapiot, jonka suuruus on arvioitu 5 miljardiksi ruplaa (laskettu vuoden 1992 huhtikuun hintojen mukaan)

Pelkkä ne numerot iste kertovat vuodessa 1988 alkaneen Vuoristo-Karabahin konfliktin verisimmistä tragediasta.

8. maaliskuuta








 

 

Kansainvälinen naisten päivä

Maaliskuun 8. päviä on kansainvälinen naisten päivä, joka merkittää yhteishenkeä heidän taistelussaan taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden puolesta. Historiallinen päätös naisten päivän viettämisestä hyväksyttiin Kööpenhaminassa pidetyssä toisessa Kansainvälisessä naissosialistien kokuksessa vuonna 1910. Ensimmäisen kerran se vietettiin vuonna 1911 Saksassa, Itävallalla, Sveitsissä ja Tanskassa. Juhlaa vietettiin myös Venäjällä vuondesta1913 ja Azerbaidžanissa vuodesta 1917 alkaen. Ennen vuotta 1914 sitä juhlaa vietettiin eri päivinä. Kansainvälisen naisten päivän 8. päivänä maaliskuuta viettäminen muuttui perinteeksi sen jälkeen, kun Itävallan, Unkarin, Venäjän, Yhdysvaltain sekä muiden maiden naisia oli sopineet pitää tätä päivää juhlana.

Siitä alkaen maailman kaikissa maissa maaliskuun 8. päivää vietetään rauhasta taistelun ja yhteishengenpäivänä. Vuodesta 1965 alkaen tämä päivä on vapaa juhlapäivä Azerbaidžanissa. Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen maaliskuun 8. päivä säilyi sen juhlatilan.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

21. maaliskuuta

 

Novruz-juhla

Novruz-juhla vietetään kevään tulon kunniaksi ja se merkittää myös uuden vuoden tuloa. Kalenterissä ensimmäinen kevään päivä merkittää Maan vuoden kierron Auringon ympärillä.

Novruzin historialliset juuret saavuttavat Zaratustra-profeetan aikoihin. Juhlan ikä on noin 3700-5000 vuotta.

Varhais-Babylonissa sitä juhlaa vietettiin Nisan-kuukauden (nykyään maaliskuu ja huhtikuu) 21. päivänä. Juhlanvietto kesti 12 päivää. Jokaisella juhlanvieton päivällä oli omia rituaaleja ja huvituksia. Varhaisimmassa kirjallisessa lähteessä lukee, että Novruz syntyi vuonna 505 eKr.

Islaminusko on lisännyt Novruzille uskonnollista sävyä. Suuret valistusmiehet kuin Firdousi, Rudaki, Avicena, Nizami, Saadi ja Hafizi väittivät, että Novruz syntyi aikoja ennen islamia.Novruzin kunniaksi kirjoitetuista kaunokirjallisuuden kappaleista voidaan korostaa Nizamin ”Sijasetname” ja Omar Hajamin ”Novruzname”.

Azerbaidžanilla, jonka nimi tarkoittaa Tulien maa, on runsaasti tulenkulttia koskevia perinteitä ja siksi kulttuurikontekstissa Novruz on myös pahasta puhdistuksen symboli.

Novruzin huippu on kohta, jossa vanha vuosi muuttuu uudeksi. Vanhojen perinteiden mukaan Novruzin kunniaksi ammutaan tykeillä ja pyssyillä. Vielä 1800-luvulla siitä kirjoitti N. Dubrovin: ”Azerbaidžanissa kevään tuloa kylissä ja kaupungeissa juhlitaan tykistön ammunnalla.” Adam Oleari, joka myös osallistui Novruzin Azerbaidžanissa juhlanviettoon, on kirjoittanut seuraavaa: ”Astrologi arvioi Auringon korkeuden päivän ja yön yhteentulon hetkessä tähtitieteellisillä keinoilla ja ilmoitti: ”Uusi vuosi on tullut”. Ja samassa hetkessä kuului tykistön ammuntaa, kaupungin seinistä ja torneista kuulosti musiikki. Tällä tavoin alkoi kevään juhla (1637).»

Novruz on hauskaa ja rakas juhla. Novruz on juhla, joka on imeytynyt kaikkia azerbaidžanilaisten perinteellisiä arvoita.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

31. maaliskuuta
 

 

Azerbaidžanilaisten kansanmurhan päivä

Azerbaidžanilaisten kansanmurhan päivä vietetään vuosittain maaliskuun 31. päivänä. Vuoden 1918 maaliskuussa ja huhtikuussa armenialaiset murhasivat runsas 30 tuhatta azerbaidžanilaista Bakussa, Šamahyssa, Gubassa, Muganilla ja Länkäränessä. Samalla kymmeniä tuhatta joutuivat karkoitukseen isänmaaltaan. Itse Bakussa oli murhattu noin 10 tuhatta azerbaidžanilaista, Šamahyssa oli tuhottu 58 kylää ja 7 tuhatta ihmistä tapettu (mukaan lukien 1653 naista ja 965 lasta). Guban alueella oli tuhattu 122 kylää, Karabahin vuoristo-osassa 150 kylää, Zangezurissa - 115, Irevanin läänissä - 211, Karin alueella - 92 kylää. Kaikki kansalaiset sukupuolestaan ja iästään huolimatta murhatiin. Irevaniss asuneen azerbaidžanilaisten ilmoituksista (lehti Ašhadavor eli Työntekijä) näkyy, että siinä kaupungissa, jossa alun perin asui azerbaidžanilaisia, ja sen lähiöissä oli tuhottu 88 kylää, poltettu 1920 taloa, 131 970 ihmistä oli murhattu. 26. päivänä maaliskuuta vuonna 1998 Azerbaidžanin tasavallan presidentti Geidar Alievin allekirjoitti erikoisasetuksen, jonka mukaan maaliskuun 31. päivä julistettiin merkkipäiväksi eli Azerbaidžanilaisten kansanmurhan päiväksi.

9. toukokuuta

 

Voitonpäivä

Toinen maailman sota (1939-1945) on päässyt historiaan ihmiskunnan hirveiden ja traagillisten tapahtumien kaudeksi.

Suuren isänmaallisen sodan aikana (1941-1945) azerbaidžanilaisten osoitti suurta sankaruutta ja rohkeutta sekä varsinaisella rintamalla, että kotirintamallakin. Lyhyessä ajassa tasavallassa asetettiin 87 hävittäjäpataljoona ja 1124 itsepuolustusjoukkoa. Vuosina 1941-1945 runsas 600 tuhatta rohkeaa Azerbaidžanin poikaa ja tyttöä lähtivät rintamalle taistelemaan. Azerbaidžanilaiset divisioonat menivät pitkän tie Kaukasista suoraan Berliiniin päin. Noin 130 meidän maanmiestä ovat tulleet Neuvostoliiton sankariksi, 30 ovat saaneet Mainekunnianmerkit. 170 tuhatta azerbaidžanilaista palkittiin Neuvostoliiton kunnianmerkkeja ja mitaleja. Kahdesti Neuovostoliiton sankari Azi Aslanov, Neuvostoliiton sankarit Israfil Mamedov, Ruslan Vezirov, Adil Guliev, Zija Bunjadov, Gerai Asadov, Melik Magerramov, Mehti Guseinadze, kenraalit Mahmud Abilov, Akim Abbasov, Tarlan Alijarbekov, Gadžibala Zeinalov sekä monet muut ovat omalla sankaruudellaan kirjoittaneet kansamme historian uusia sivuja.

Tasavallassa oli tehty iso määrä työtä, jonka tarkoituksena oli saa talouden palvelemaan rintamaa. Lyhyessä ajassa Baku muuttui sotivan armeijan asevarastoksi. Valtavista vaikeuksista huolimatta meidän öljyteollisuusmiehet osoittivat miehekkyyttään ja sanakruuttaan ja toimittivat polttoainetta rintamalle ja teollisuudelle.

Akateemikko Jusif Mamedalievin johdossa kehitettiin uusi lentobensiinin tuottamisen teknologia. Meidän öljyteollisuusmiehiemme sankatillisen työn ansiosta saavutettiin Azerbaidžanin historian ennätyksellisen öljytuotannon taso eli 23,5 miljoonaa tonnia ”mustaa kultaa”. Se teki 71,4 % koko Neuvostoliiton öljytuotantoa. Yhteensä sodan vuosien aikana Azerbaidžanissa oli tuotettu 75 miljoona tonnia öljyä, 22 miljoona tonnia bensiiniä sekä muita öljytuotteita.

Voidaan väittää, että Bakussa tuottama öljy on muuttunt yhdeksi tärkeimmiksi tekojöiksi, jonka ansiosta natsismi oli voitettu. Minä korostan sen, että neljä viidestä neuvostoliittolaisesta sotalentokoneesta, panssarivaunusta ja autosta syötettiin Bakussa tuottamalla bensiinillä. Suuri isänmaallinen sota on näyttänyt maailmalle azerbaidžanilaisten massasankarillisuuden ja uhrautuvaisuuden.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

28. toukokuuta

 

Tasavallan päivä

1900-luku on päässyt maailman historiaan paitsi pelkkä tieteen ja tekniikan vuosisadaksi myös siirtomaavaltakuntojen romahduksien, kansallisen elpymisen ja kansallisvaltioiden syntymisen kaudeksi.

Vuonna 1917 Venäjällä tapahtuneen helmikuun vallankumouksen tuloksena keisari ja hänen hallituksensa luopuivat vallasta.

Koko valtakunnassa levisivät keisarin vallan sortamien kansojen kansanliikeet. Toukokuun 28. päivänä vuonna 1918 syntyi Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (1918-1920) eli ensimmäinen maallismielinen ja demokraattinen valtio islami-idässä. Se jäi kansan historialliseen muistiin Azerbaidžanin valtiojärjestelmän rakentamisen kokeeksi.

Vuodesta 1990 alkaen Tasvallan päivä on valtion itsenäisyyden enstistämisen juhla ja sitä vietetään koko maassa.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

15. kesäkuuta

 

Azerbaidžanilaisten kansallispelastuksen päivän

Vuoden 1991 lokakuussa Azerbaidžan itsenäistyi. Ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina kuitenkin ilmestyivät poliittisen vallan tyhjiö sekä kaikkien valtion toimintojen valtava kriisi mukaan lukien armeija ja maanturvallisuuspalvelu. Tilanne tuli vielä vakavammaksi Armenian hyökkäyksen jälkeen. Vuoden 1993 kesällä kansallissota olisi voinut alkaa Azerbaidžanissa missä hetkessä hyvänsä. Siinä vaikeassa ajankohdassa valtaan palasi Geidar Alievin. Kesäkuun 15. päivänä 1993 Geidar Alievin valittiin Azerbaidžanin tasavallan Korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi. Sen takia kesäkuun 15. päivä tuli historiaamme kansallispelastuksen päiväksi. Vuoden 1997 kesäkuussa Milli Medžlis ilmoitti tämän päivän juhlaksi yleisön mielipiteen mukaan.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

26. kesäkuuta

 

Azerbaidžanin tasavallan puolustusvoimien päivä

9. lokakuuta vuonna 1991 Azerbaidžanin tasavallan Korkein neuvosto hyväksyi puolustusvoimienlain.

Azerbaidžan presidentin 22. päivänä toukokuuta vuonna 1998 julistaman asetuksen mukaan kesäkuun 26. päivä ilmoitettiin Puolustusvoimienpäiväksi.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

18. lokakuuta

 

Itsenäisyyspäivä

30. elokuuta vuonna1991 Azerbaidžanin tasavallan Korkeimman neuvoston ylimääräisissä valtiopäivissä hyväksyttiin Itsenäisyysjulistus, jonka mukaan Azerbaidžanista tuli itsenäinen maa.

Azerbaidžanin tasavallan Korkeimman neuvoston 18. päivänä lokakuuta vuonna 1991 pidetyissä historiallisissa valtiopäivissä yksimielisesti hyväksyttiin perustuslaillinen Azerbaidžanin tasavallan itsenäisyysjulistus.

29. päivänä joulukuuta vuonna 1991 Azerbaidžanin tasavallassa pidettiin kansanäänestystä. Äänestyslipuissa oli vain ainoa kysymys: ”Kannatatteko perustuslaillista Azerbaidžanin tasavallan itsenäisyysjulistusta?”

Azerbaidžanin kansa äänesti maansa itsenäisyyden puolesta.

Vuoden 1992 tammikuussa Milli Medžlis (eduskunta) hyväksyi Azerbaidžanin tasavallan kansallislaulun (musiikin säveltäjä Uzeir Gadžibekov, sanat kirjoitti Ahmed Džavada) ja tietyn ajanjakson jälkeen kansallisen lipun, vaakunan, jossa ilmestyy kahdeksansakarainen tähti ja tulenkielekkeitä.

9. marraskuuta

 

Azerbaidžanin tasavallan kansallislipun päivä

Azerbaidžanin tasavallan kansallinen lippu ensimmäisen kerran otettiin käyttöön kansalliseksi lipuksi Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan 9. päivänä vuonna 1918 julistaman asetuksen mukaan. Se säilyi kansallisena symbolina vuoteen 1920 asti. Neuvostovaiheen aikana sen sijaan käytettiin Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan lippua.

Tämä lippu virallisesti nostettiin Nahvyčanin korkeimman neuvoston rakennuksen lipputankoon Autonomitasavallan korkeimman medžlisin 19. päivänä helmikuuta julistaman asetuksen mukaan. Vaikka sen asetuksen purki Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan Korkein neuvosto, 17. päivänä marraskuta vuonna 1990 kansanjohtaja Geidar Alievin johdossa Nahvyčanin autonomitasavallan korkeimmassa medžlisissä pidetyissä valtiopäivissä Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan lippu otettiin Nahvyčanin autonomitasavallan viralliseksi lipuksi.

Azerbaidžanilaisen yleisön vaatimuksesta Azerbaidžanin tasavallan Korkein neuvosto hyväksyi helmikuun 5. päivänä vuonna 1991 valtiolipunlain, jonka mukaan kolmivärinen lippu on muuttunut Azerbaidžanin tasavallan kansalliseksi lipuksi.

18. päivänä lokakuuta vuonna 1991 vastaavalla perustuslaillisella julistuksella itsenäisyytensä entistänyt Azerbaidžanin tasavalta ilmoitti olevansa Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan perilliseksi sekä otti käyttöönsä sen valtiolliset symbolit kansallislippu makaan luettuna.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

12. marraskuuta

 

Perustuslain päivä

Vuonna 1995 hyväksytty Azerbaidžanin tasavallan perustuslaki on Azerbaidžanin neljäs perustuslakina ja siinä kuvastuu sen uusi historiallinen muoto. Azerbaidžanin tasavallan perustulaillinen prosessi ylipäänsä kävi sen kauden aikana, jolloin Azerbaidžan oli Neuvostoliiton liittotasavaltana.

Azerbaidžanin ensimmäinen perustuslaki hyväksyttiin 19. päivänä toukokuuta vuonna 1921 ensimmäisessä ylesazerbaidžanilaisessa neuvostojen edustajakokouksessa. Azerbaidžanin tasavallan perustuslain uusi toimitus, joka vastasi vuonna 1924 hyväksytyn Neuvostotasavaltojen liiton perustuslain sääntöjä, hyväksyttiin neljännessä ylesazerbaidžanilaisessa neuvostojen edustajakokouksessa 14. päivänä maaliskuuta vuonna 1925. Huhtikuun 21. päivänä vuonna 1978 hyväksyttiin Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan uusi perustuslaki, joka taas kuvasi maan historian uuden vaiheen arkitodellisuuksia. Azerbaidžanin itsenäistyttyä syntyi tarve laatimaan aivan uuden perustuslain. Tämän tarpeen mukaan presidentti Geidar Alievin johdolla koolle kutsuttiin perustuslakia laativa erikoiskomitea. Se perustulaki hyväksyttiin 12. päivänä marraskuuta vuonna 1995 pidetyn kansanäänestyksen tuloksien mukaan.

Vuonna 1995 hyväksytty perustuslaki on pohjustanut Azerbaidžanin tasavallan valtiollisen rakentamisen periaatteet. Azerbaidžanin tasavallan perustuslain sisältää 5 osaa, 12 kappaletta ja 158 artiklaa.

Marraskuun 12. päviän vietetään maassamme Azerbaidžanin tasavallan perustuslain päivänä.

17. marraskuuta

 

Kansae lpymisen päivä

Vuoden 1988 ensimmäisistä päivistä alkaen Armenia alkoi suoran hyökkäyksen Azerbaidžania vastaan. Neuvostoliiton korkeimman johdon toimettomuutta käyttäen Armenin johto antoi hyväksyntänsä runsaan 200.000 azerbaidžanilaisen omasta kotikunnasta karkottamiseen.

17. pävinänä vuonna 1988 Bakun Azadlyg-nimisellä päätorilla alkoi Azerbaidžanin yleisön järjestämä mielenosoitus, jonka tarkoituksena oli osoittaa protesti Kremlin ja Armenian toiminnoille.

Vuodesta 1992 alkaen marraskuun 17. päivänä vietetään Kansan elpymisen päivää.

31. koulukuuta

 

Azerbaidžanilaisten kansallisen yhteishengen päivä

Joulukuun 31. päivänä vuosittain vietetään azerbaidžanilaisten kansallisen yhteishengen päivää. Maailmassa asuu kymmeniä miljoonia azerbaidžanilaisia muun muassa Iranissa (Etelä Azerbaidžanissa), Turkissa, Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa sekä Lähi-Idän maissa. Kaikkein suurin azerbaidžanilainen diaspora asuu Venäjällä: 1,5-2 miljoonaa ihmistä.

Azerbaidžanin tasavallan muodostuttua diasporan yhteiskunnallinen merkitys oli muuttunut merkittävästi ja se vilkastui monipuolista toimintaa azerbaidžanilaisen kansan hyväksi. Vuonna 1993 presidentin antaman asetuksen mukaan 31. päivä joulukuuta on ilmoitettu azerbaidžanilaisten kansallisen yhteishengen päiväksi.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

 

Gurban-juhla

Uskonnollinen uraamisjuhla eli Gurban-juhla vietetään vuosittain laajalti koko islamilaisessa maailmassa. Uhrimenot kuitenkin olivat olleet olemassa jo pitkään ennen islaminuskon syntymistä.

Hidžran toisen vuoden eli Muhammed-profeetan Mekasta Medinaan muuton vuoden jälkeen islamimaailmassa syntyivät uusia uhrimenojen merkityksiä. Ne symboloivat muun muassa apua köyhille ja orvoille sekä lahjoituksia toiveiden toteutumiseksi. Uskonnolliset uhrimenot syntyi Ibrahim-profeetalle tapahtuneen tapauksen jälkeen. Unessaan Ibrahimille ilmestyi Allah, joka käski häntä uhraamaan oman Ismail-poikansa Jumalaan uskonsa varmentamiseksi. Koska Ibrahim oli aidon uskonnollinen, hän oli valmis toteuttaamaan Jumalan käskyn samalla kun Ismail oli valmis tulla uhriksi.

Gurban-juhlan aikana jokaisen aatelismuslimin on uhrattava eläin sekä jaeltava sen lihaa köyhille ja orvoille. Uhramenojen tarkoituksena on kohottaa ihmisen hengellisesti aidon uskon huipulle. Koranissa lukee: ”Allah ei tarvitse eläimen lihaa, eikä vertaa, vaan teidän uskonne”.

Gurban-juhlaa vietetään 2 päivää.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.

 

Ramazan-juhla

Pyhä Ramazan-kuukausi on määrätty kaikille muslimeille Hidžran toisena vuonna (vuonna 622 jKr). Ramazan-kuukausi opettaa ihmisiä rakastamaan koko sydämestä Allahin käskyjä ruumiin koettelumksien ja sielun vahvistuksen kautta. Siinä kuukaudessa muslimit paastovat orudžlug-nimistä paastoa.

Orudžlugin historia alkaa Hidžran toisesta vuodesta, kun Muhammed-profeetta määräsi Medinan muslimeille Ramazan-kuukauden. Nimenomaan Ramazanin viimeisimpinä öinä Allah lähetti muslimeille Koraanin. Puhutaan, että se tapahtui kuukauden 23. ja 24. tai 26. ja 27. välisenä yönä. Sen yön nimi on ”lailat al-Kadr” eli vahva ja mahtava yö. Koraanissa siitä yönä lukee seuraavaa: ”Tänä yönä me olemme todella lahjoittaneet voimaa ja vahvuutta. Tämä yö on tuhansia kuukausia vahvempi, enkelit ovat laskeneet maalle ja odottavat Allahin käskyä tänä yönä aamunkoittoon asti.” (97:1-5)

Orudžlug-nimisen paaston aikana päiväbvalossa ei saa syödä, polttaa tupakkaa, rakastella yms. Paastoa noudattamatta voisivat olla lapset, raskkaina olevat naiset, vakavasti sairastuneet ihmiset, sotilaat ja matkailijat. Orudžlug alkaa uuden kuun ilmestymishetkestä ja kestää 29-30 vuorokautta. Koranissa lukee: ”Syökää ja juokaa kun voisitte erilaistaa pimeän ja valoisan, sitten paastokaa orudžia pimeyden tuloon saakka.” (2:187).

Orudžlug oli ollut olemassa jo ennen islaminuskon syntyä. Koranissa siitä lukee: ”Samoin kun teille on käsketty paastomaan orudžia, teidän esi-esällenne oli annettu sama käsky.”

Orudžlug päättyy id-al-fitr juhlalla. Sinä päivänä kaikki rikkaiden ja vaurikkaiden muslimien on autettava köyhiä muslimeja. Vuodesta 1993 alkaen Orudžlugin juhlaa vietetään valtion tasolla.

Ramazan-juhlaa juhlitaan kaksi päivää.

Huomatkaa: Vuodesta 2006 alkaen voimaan on astunut sääntö, jonka mukaan vapaapäivän samaan aikaan sattuvaa juhlaa seuraava päivä myös pidetään vapaanapäivänä.