Azerbaidžanin presidentti Geidar Alievin puhe Azerbaidžanin tasavallan liittymisessä Euroopan neuvostoon - Strasbourgissa, 25 tammikuuta 2001


Herra puheenjohtaja!

Arvoisa ministerikomiteanpuheenjohtaja!

Arvoisa herra pääsihteeri,

Hyvät osallistujat!

NykyäänEuroopan parlamentarismin keskuksessa - Strasbourgissa, tässä upeassaEuroopan neuvoston palatsissa tapahtuutapahtuma, jolla on suuri merkitys sekä Azerbaidžanille, että koko Euroopalle - Azerbaidžanlisääntyy eurooppalaisen perheen. Tämä on merkittävä virstanpylväs prosessissa, joka johtaakoko Euroopan poliittiseen ja historialliseen eheyteen, kulttuuriseen ymmärrykseen.

Vuonna 1991 Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä Azerbaidžan julistautui itsenäiseksi. Azerbaidžan on viimeisen kahden vuosisadan historiansa ollut tiiviissä yhteistyössä Euroopan kanssa,hyväksynyt länsikulttuuria, joka perustuu yleismaailmallisiin arvoihin. Idän ja lännen, Euroopan ja Aasianristeyksessä sijaitseva Azerbaidžan on historiallisten kohtaloiden, uskontojen ja kulttuurien keskusja toimiisiltana kahdelle mantereelle, kahdelle sivilisaatiolle. omista Idän juuristaan irtautumatta Azerbaidžanin kansa on luonutainutlaatuista kulttuuria, joka perustuu Itä- ja Länsisivilisaatioiden synteesiin osaltaan, sekä levittänyt lännen ja Euroopan ideat, ja Kaukasiaan ja Lähi-itään. Tiiviinsuunnatun viestintää nimenomaanEuroopan kanssa tuloksena on se, että XIX vuosisadan puolestavälistä lähtien Azerbaidzhanin kansa on luonut muslimimaailmassa ensimmäisen sanomalehden, ensimmäisen Euroopan tyyppisen koulun, ensimmäisen teatterin, uuden kirjallisuuden, taiteen ja sosiaalisen ajattelun suunnan. Lopuksi vuonna 1918, julisti ensinItädemokraattisen maallisen valtion mallin.

Tänään näemme meidän sekä viime vuosia, että kaksi sataa vuotta kestäneen poliittisen yhteistyön tuloksen.

Saavutettuaitsenäisyys vuonna 1991, Azerbaidžan on selkeästi valinnut polun Euroopan yhdentymiseen, jatkaen keskittyä sen humanistisiin ja demokraattisiin arvoihin. Luottaen Euroopan edistykselliseen kokemukseen, olemme saavuttaneetpaljon lyhyessä historiallisessa ajassa. Kaikista vaikeuksista huolimatta, kävelimme talouden vapauttamisen tiellä, loimme kansalaisyhteiskunnan. Olemme parantaneet ihmisoikeuksien suojelu, tehneet kaikkemme maan ja sen kansalaisten vapauttamiseksi totalitaarisen hallinnon raskaasta perinnöstä. Saavutimme sisäistä vakautta, joka on yksitärkeimmistä edellytyksistä demokratian kehitykselle. Olemme luoneetmonipuoluejärjestelmä politiikassa, varmistamme sanan- ja lehdistönvapautta. Olemme hyväksyneet uuden perustuslain, jonka pääperiaateon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu. Ensimmäisinä Idässä me olemme kumonneet kuolemanrangaistuksen, luoneetuuden oikeudellisen järjestelmän, järjestäneet presidentti-, parlamentti- ja kunnallisvaalit, sekäuseita tärkeitä poliittisia ja taloudellisia uudistuksia.

Valitettavasti kaikista ponnisteluista huolimatta, kun meistä on Euroopan neuvoston jäsenmaa, meillä ei ole vain myönteistä kehitystä ja onnistumisia, mutta myös joitakin ongelmia. Ennen kaikkea se on Vuoristo-Karabahin ongelma, vielä ratkaisematta oleva Azerbaidzhanin ja Armenian välisen kiista. Tänään niistä maista samanaikaisesti tulee Euroopan neuvoston jäsenmaita. Siitä ongelmasta Azerbaidžanillesyntyneitä vaikeuksia, ja ennen kaikkea iso pakolaisten ja kotimaassaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ryhmä, maan vaikea taloudellinen ja sosiaalinen tilanne ovatesteitä demokratialle ja ihmisoikeuksien suojelullekoko maassamme.

Näemme Euroopan neuvostoon lisääntymistäyhteisen kovan työn seurauksen lisäksi myös Azerbaidžanille ja sen ihmisille esitettynä ystävällisenä kätenä. Ja niin uskomme, että meidän ongelmat ratkaistaan yhdessä eurooppalaisessa perheessä.

Tällä hetkellä elämme todella historiallista tapahtumaa. PianAzerbaidžanin lippu nostetaan tankoon Euroopan neuvoston palatsi edessä. Yksi kolmesta lipun väristä symboloihalua nykyaikaan, joka on eurooppalaistuminen. Olemme tyytyväisiä, että lippumme nyt ottaa sille kuuluvan paikan, ja purjehtii kaikkien muidenkin Euroopan maiden joukossa. Kiitos huomiosta.

"Bakun työntekijä" -sanomalehti, 26. tammikuuta 2001