Azerbaidzhanin tasavallan presidentti Geidar Alievin 6. tammikuuta 1994 pitämä puhe. Puhe on pidetty tapaamisessa Venäjän Transkaukasian joukkojen komentaja Fedor Reutin kanssa


Olen sitä mieltä, että meidän ehkä olisi pitänyt tavata hiukan aikaisemmin sen takia, että sekä Transkaukasia on yhtenäinen alue, että sinä olet Georgiassa ja Armeniassa majoitettujen Venäjän joukkojen komentaja. Kuitenkin tapaaminen tapahtuu vasta nyt. Tasavaltamme etuja koskevien kysymysten ratkaisemiseksi olen tavannut Georgian tasavallan presidentti Eduard Shevardnadzen sekä maan muun johdon kanssa. He vierailivat täällä ja me ratkaisimme monet kysymykset, jotka erityisesti koskevat energian toimitusta Georgialle. Valitettavasti vielä käymme sotaa Armeniaa vastaan. Entä Venäjän federaation joukot on majoitettu sekä Georgiassa, että Armeniassa. Sen takia emme voi olla ottamatta yhteyttä toisiinsa. Me olimme ottaneet yhteyttä puhelimitse ja edustajamme tavanneet sinun kanssa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että dialogin täytyy syventyä virheiden välttämiseksi. Luulen, että kun olemassa on yhteyksiä, kun ihmiset tapaavat toistensa kanssa kysymykset ratkaistaan nopeammin ja paremmin. Taas kun yhteyksiä ei ole niin pienestä jutusta tulee suuri ongelma vaikka sillä ei ole yhtä paljon merkitystä.

Tasavallallamme ei ole mitään ongelmia Georgian kanssa. Meillä on aina ollut hyviä suhteita Georgian kanssa. Olemme kuitenkin huolissamme Georgian tilanteesta koska se on naapurimaamme eikä voi olla meille samantekevää. Sen lisäksi olemme huolissamme Georgiassa asuvista azerbaidzhanilaisista. Olemassa olevien tietojemme mukaan niitä on noin 600 tuhatta. Sen lisäksi tietyissä alueissa esimerkiksi Marneulin, Bolnissin, Dmanissin ja Gardabanin alueissa he asuvat yhtenäisesti. Saamme todella huolestuttavia viestejä väkivallasta erinäisiä azerbaidzhanilaisia vastaan, epäoikeudenmukaisuudesta heitä kohtaan jne. Edustajamme käyvät siellä tämän yhteydessä. Georgiassa vieraili muun muassa valtiosihteeri Lala-Shovket Gadzhieva. Hän kävi Dmanissin ja Marneulin alueissa sekä tapasi Georgian johdon kanssa. Georgian naapurissa olevien Azerbaidzhanin alueiden edustajat myös kävivät naapuritasavallassa, jotta toimittavat humanitaarista ja aineellista apua Marneulin ja Dmanissin alueiden asukkaille.

Valitettavasti se kaikki ei ole vielä tuonut tuloksiaan. Olen keskustellut puhelimitse Eduard Amvrosievich Shevardnadzen kanssa ja tämä sanoi, että omasta puolesta hän ryhtyy toimenpiteisiin kunnon entistämiseksi sekä hyvien olojen luomiseksi mainituissa alueissa asuville Georgian azerbaidzhanilaisille.

Tilaisuutta hyväkseni käyttäen minä käännyn sinun puoleesi pyytäen huomioimaan sitä kysymystä, sillä joukkosi sijaitsevat muun muassa mainituissa alueissa. Ne azerbaidzhanilaiset ovat Georgian kansalaiset ja he ovat asuneet siellä pitkiä vuosisatoja ja se on heidänkin isänmaa. Siksi heidän turvallisuus ja hyvät olot on taattava. Olen sanonut Eduard Amvrosievich Shevardnadzelle, että tietyt asiat huolestuttavat meitä. Jos tiettyjää negatiivisia ilmiöitä ei poisteta ehkäistä, niin niistä voi syntyä jopa vakavampia seurauksia jäävät poistamatta. Entä se, mikä tapahtuu tilanteen pahenemisen jälkeen, me kaikki näemme niin sanottuna Vuoristo-Karabahin konfliktina, josta nykyään syntyi avoin sota Armenian ja Azerbaidzhanin väliin. Siksi minun ensimmäinen pyyntöni liittyy konfliktin ratkaisemiseen. Haluan sinun kiinnittävän huomiosi siihen.

Olen monta kerta ilmoittanut Azerbaidzhanin valtion nimessä ja ilmoitan vielä kerran tänään siitä, että me haluamme ratkaista konfliktin rauhanomaisella tavalla. Haluamme sodan päättyvän, se alkoi noin kuusi vuotta sitten ja ne vuodet ovat todenneet, että se toi kärsimyksiä sekä azerbaidzhanilaisille, että armenialaisille. Se ei tuonut niitä tuloksia, joita odottivat Armenian äärijoukot. Sen takia olen sitä mieltä, että asia on ratkaistava rauhanomaisin keinoin maailman poliittista kokemusta käyttäen. Emme valloittaneet yhtäkään neliötä Armeniaa, samalla Armenian puolustusvoimat ovat miehittäneet noin 20 prosenttia Azerbaidzhanin aluetta muun muassa Vuoristo-Karabahin ulkopuolelta ja siitä sinä olet tietoinen. Jos oletetaan, että Armenia on oikeassa ja sitä sotaa käydään Vuoristo-Karabahin armenialaisen vähemmistön puolustamiseksi, miten voidaan selittää se, että Armenia karkotti Vuoristo-Karabahista 50 tuhatta azerbaidzhanilaista ja miehitti Vuoristo-Karabahin ulkopuolella 7 aluetta eli Lachinin, Kelbadzharin, Agdamin, Fizulin, Dzhebrailin, Zangilanin ja Gubadlinin alueet. Niiden alueiden asukkaat asuvat vaikeissa oloissa, monet niistä asuvat jopa teltoissa. Sinä voisit käydä katsomassa itse niitä. Entä miehitettyihin alueisiin pitkiä vuosisatoja luoneet arvot on ryöstetty tai tuhottu. Se on armenialaisten sotajoukkojen osoittamaa vandalismia. Eikä maailma anna koskaan kenellekään anteeksi tästä. Maailma ei anna anteeksi hyökkääjille.

Sen takia tätä mahdollisuutta käyttäen minä ilmoitan sinulle siitä, vaikka olet tietoinen Azerbaidzhanin johdon asenteesta. Me olemme ongelman rauhanomaisen ratkaisun kannattajia sillä ehdolla, että armenialaiset sotajoukot ehdottomasti vetäytyvät Azerbaidzhanin alueelta pois, etenkin niistä alueista, jotka sijaitsevat Vuoristo-Karabahin ulkopuolelta.

Sellainen ehdotus oli jo tehty monta kertaa. Hyökkääjät kuitenkin käyttävät väliaikaista, minä korostan sanaa väliaikaista, ylivoimaa ja ovat sitä mieltä, että se on ikuista. Minun oli pakko tehdä ilmoituksen 24. joulukuuta Ashabadissa pidetyn IVY:n jäsenmaiden johtajien tapaamisessa. Olet siitäkin tietoinen. Ilmoituksen syynä oli se, että syyskuuna 24. päivänä Azerbaidzhanista oli tullut IVY:n varsinainen jäsenmaa ja se oli allekirjoittanut Yhteisturvallisuussopimuksen.

Samalla Armenia kuuluu IVY:yn. Sen vuoksi Ashabadissa minä tein ilmoituksen siitä, että IVY:n yhteisturvallisuus ja puolustus mahdollisesta ulkohyökkäyksestä eivät voi olla kyseessä enne kuin sisäturvallisuus ei ole vielä taattuna.

Sen takia minä puhuin IVY:yn kuuluvien eräiden jäsenmaiden valtionpäämiehille ja ilmoitin heille siitä, ettemme voi sietää sellaista tilannetta. Luulen, että kyseinen ilmoitus tuo tuloksiaan. Kun me olimme allekirjoittamassa Yhteisturvallisuussopimusta, me edellytimme nimenomaan sellaista yhteistyön periaatetta IVY:n kaikkien maiden Azerbaidzhan ja Venäjä mukaan luettuna välillä.

Sinä edustat Venäjän puolustusvoimia Georgiassa ja Armeniassa. Sen takia minä haluaisin pyytää sinua käyttämään kaikki mahdollisuutesi sekä arvovaltasi, jotta saat Armenian tiettyjä piirejä päättämään sen järjettömyyden. Minä ilmoitan vielä kerran siitä, että me olemme aina kannattaneet asian rauhanomaista ratkaisua sekä sotatoimien päättymistä.

Viime päivinä rintamalla käytiin kiivaita sotatoimia. Emme kuitenkaan ole siihen syyllisiä, vaan hyökkääjät, jotka ovat jo puolentoista kuukauden aikana suunnitelleet vastaista edistämistä Azerbaidzhanin alueen sisään sekä uusien alueidemme valloittamista. Ennen he onnistuivat siinä, mutta nyt tilanne on muuttunut ja he törmäävät hyvin voimakkaaseen vastustukseen. Kyseiset sotatoimet saavat molempia konfliktin osapuolta kärsimään tappioita ja meidän puolustusvoimat ovat viime aikoina antaneet vastaiskuja armenialaisille joukoille. Olet varmasti tietoinen heidän suurista ihmis- ja panssarivaunutappioista. Miksi he sitä tarvitsevat? Joka tapauksessa se on meille tarpeetonta. Emme hyökkää vaan puolustamme omaa maatamme, koska he ovat hyökänneet maamme kimppuun.

Sen takia en ole yhtään tyytyväinen siihen, että Yhteisön ystävämme ja erityisesti Venäjä eivät ole riittävän periaatteellisia siinä kysymyksessä. Ashabadissa tekemässäni ilmoituksessa minä muun muassa mainitsin, että sen jälkeen, kun syyskuun 24. päivänä Azerbaidzhanista oli tullut IVY:n jäsenmaa ja maamme oli allekirjoittanut Yhteisturvallisuussopimuksen, Azerbaidzhanin 4 aluetta oli miehitetty. Meillä on perusteita ilmoittaa tyydyttämättömyytemme tilanteeseen sekä siihen, kuinka välinpitämättömästi meidän IVY:n liittolaisemme suhtautuvat kyseiseen tilanteeseen. Samalla minä vain käännyn sinun puoleesi pyytäen käyttämään mahdollisuutesi ja arvovaltasi sekä asemasi Armeniassa tilanteen muuttamiseksi ja sodan lopettamiseksi.

Minä ilmoitan sinulle varmasti ja pyydän välittämään asianosaisille ilmoitukseni siitä, että me kannatamme sotatoimien lopettamista ja asian rauhanomaista ratkaisemista.

Kaikki muuta kysymykset voidaan ratkaista helposti. Kaikkein tärkein kysymys on se, josta puhuin ennen eli sotatoimien lopettaminen sekä Azerbaidzhanin valtion suvereniteetin ja alueellisen yhtenäisyyden turvaaminen. Siinä kysymyksessä taas käännyn sinun puoleesi. Sanon vielä kerran, etten halua puhua siitä, että puolustusvoimienne auttavat Armeniaa, vaikka sellaisia puheluja on paljon. Minulla ei ole perusteita viralliseen ilmoitukseen, kuitenkin puolustusvoimienne ovat Armenian alueella, siellä on Venäjän sotilastukikohtia, joilla on virallinen asema. Armenia käy sotaa meitä vastaan ja miehittää alueitamme. Siksi kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaan minulla on oikeus kääntyä puoleesi pyytäen käyttämään koko arvovaltasi sekä ryhtymään vastaaviin toimenpiteisiin.

Toivon, että ryhdyt sellaisiin toimenpiteisiin. Sitten puhuen Azerbaidzhanin läpi toimitettavista tavaroista, joita toimitetaan Transkaukasiassa oleville Venäjän sotajoukoille, me edelleenkin turvaamme niiden kuljetusta, sillä suhteemme Venäjän kanssa ovat hyviä ja ystävällisiä samoin kuin suhteet sen puolustusvoimien kanssa. Toivon, että ne suhteet jatkuvat ja parantuvat. Minä ryhdyn kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden suhteiden parantamiseksi. Meillä on kuitenkin tietoja siitä, että osa Azerbaidzhanin läpi Georgiassa ja Armeniassa oleville venäläisille sotajoukoille toimitettavasta polttoaineesta pääsee sitten Armenian puolustusvoimille ja sitä käytetään meitä vastaan. Tässä tapauksessa puhun siitä kuin pelkästään tiedosta ja viestistä. Siitä paljon puhutaan koko Azerbaidzhanissa ja ihmiset kysyvät meiltä miksi me päästämme niitä tavaroita Azerbaidzhanin läpi kun se kaikki jossakin määrin auttaa armenialaisia sotajoukkoja? Sanon sinulle sen, jotta sinä huomioit niitä kysymyksiä vielä kerran.

Bakun työntekijä -sanomalehti, 11. tammikuuta 1994.