TEOKSET / SUURPOLITIIKKAAN PALAAMINEN / 1991

Geidar Alievin anomus Neuvostoliiton hallituksen puolueen virastolle - Moskova, 19. päivä heinäkuuta 1991


Ilmoitan teille, että minä päätin erota NKP:sta.

Minä ilmoitan samalla, että minun päätökseni ei ole vain "muodin mukainen" askel, se on monien pettymysten ja arvojen uudelleenarvioinnin vaikean tien tulos.

Tässä on tärkeimpiä syitä, jotka saivat minut tekemään sellaisen päätöksen.

Ensimmäinen. Kysymys NKP:sta eroamisesta nousi minun eteeni vielä vuoden 1990 tammikuussa Azerbaidžanin kansaa vastaan Azerbaidžanin KP:n (kommunistisen puolueen) keskuskomitean toimittaman hyökkäyksen yhteydessä. Tammikuussa tapahtuneiden tapahtumien vuoksi useita satoja syyttömiä ihmisia, eli naiset, lapset ja vanhukset kuolivat tai haavoittuivat.

Tämä oli epäinhimillinen, peruslain ja muiden lakien kanssa ristiriidassa oleva teko, ja minä yritin puheillani saada NKP:n keskuskomitean ja Azerbaidžanin KP:n keskuskomitean tutkimaan niitä rikoksia ja rankasemaan syyllisiä. Minä olin odottamassa kärsivällisenä. Minun ilmoitukseni vastaukseksi puolueen lähdistössä järjestettiin massavaino minua vastaan. Sen aloitti "Pravda" -lehti. Kaikki yritykseni esiintyä samoissa lehdissä ja todisteellisesti kumota keksityt syytteet minua vastaan olivat turhia. Uudistuksen tärkeimmäksi aikaansaannokseksi julistettu julkisuus tosioloissa oli yksipuolinen.

Azerbaidžanin kommunistinen hallitus hellittämättömästi hylkää monikertaiset kansanedustajien, Nahčyvan autonomisen tasavallan Korkeimman medžlisin, kansalaisten ryhmien ja sivistyneistön tärkeiden jäsenten anomuksia tammikuun tragediaan syyllisinä olevien ihmisten paljastamisesta ja rankaisemisesta.

Puoli vuotta on jo mennyt. Mutta ei mitään kuitenkaan tehty tämän hirveän rikoksen tutkintaa varten, vaikka kaikki siihen syyllisinä olevat henkilöt ovat hyvin tuttuja. Hallitus päinvastoin ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin sen rikoksen salaamiseksi toivoen, että aika auttaisi unohtamaan sen tragedian. Mutta itse historia monta kertaa osoitti meille todeksi sen, että mitkään vuodet eivät pysty saamaan unohtamaan rikoksia ja antamaan anteeksi omaa kansaa vastaan verisia rikoksia tehneelle ihmisille.

Toinen. Keskuksen teeskentelevän politiikan vuoksi Azerbaidžanin Nagornyi Karabah -alueella syntynyt ankara konfliktitilanne säilyy jo kolme vuotta. Tämä konfliktitilanne syntyi NKP:n keskuskomitean suojeluksessa olevien armenialaisten nationalistien toiminnan vuoksi. Nagornyi Karabah -alue itse asiassa vedettiin pois Azerbaidžanin valtiohallinnosta.

Vastoin peruslain sääntöjä Azerbaidžanin valtiollinen suvereniteetti ja alueellinen yhtenäisyys on vakavasti rikottu. Armenia ja Azerbaidžan itse asiassa käyvät ilmoittamatonta sotaa, ja melkein joka päivä molempiin puoliin kuuluvat ihmiset saavat surmansa. Ja se kaikki tapahtuu Neuvostoliiton ja tämän "inhimillisen" ideologian rajoissa.

Minä olenkin sitä mieltä, että jos hallitus olisi halunnut ratkaista niin sanotun Nagornyi Karabah -kysymyksen yhteydessä vuosina 1987-88 syntyneen kansainvälisen konfliktin, voitiin estää sen syntymästä alusta alkaen. Voitiin estää yhä voimistuvaa konfrontaatiota ja verenvuodatusta, sillä ne tuovat mitä vaikeimpia hätöjä ja kärsimyksiä sekä armenialaisille, että azerbaidžanilaisille. Siitä johtuu johtopäätös, että poliittinen keskus tarvitsikin sen konfliktin.

Kolmas. Koko yhteiskunnan demokratisoinnin, poliittisten vapausten ja pluralismin julistamisen vaiheessa Azerbaidžanissa vuonna 1988 syntyi laaja demokraatia kannattava liike, jonka päätavoitteena oli puolustaa demokratia ja tasavallan alueellista yhteinäisyyttä. NKP:n johtama Azerbaidžanin KP:n keskuskomitea sortaa hellittämättömästi sitä liikettä. Viimeisten vuosien kuluessa uusia ihmisiä rangaistiin poliittisten motiivien vuoksi.

Azerbaidžanin pääkaupuki ja sen kaksi miljoona asukasta ovat eläneet jo puolitoista vuotta poikkeustilan oloissa ilman mitään perusteita. Juuri sellaisissa oloissa pidettiin niin sanotut "demokraattiset" tasavallan Korkeimman neuvoston vaalit ja kansanäänestys, jonka tulos, eli Neuvostoliiton säilyminen, vakuutettiin etukäteen. On todella lapsellista ajatella, että poikkeustilan oloissa voidaan luottaa mihin tahansa "demokratiaan" tai kansan vapaaseen tahdonilmaukseen. Demokraatia kannattavat järjestöt virittivät monta kertaa kysymyksen siitä tosiasiasta, että tasavallan väestön enemmistö ei osallistunut kansanäänestykseen ja tämän tulokset väärennettiin.

Azerbaidžanin kommunistinen hallitus ei edes pitänyt mahdollisena niiden ilmoitusten käsittelyä.

Minä esitän vastalauseeni keskuksen tyrkytetyksi saamaa uutta liittosopimusta vastaan. Muutamien maiden suvereniteetti kaikine vapauksineen, valtuuksineen ja toimineen yhtenäisen valtion sisällä ei voi olla mahdollista.

Minun mielestäni kaikille Neuvostoliiton jäsentasavalloille on luovutettava aitoa poliittista ja taloudellista vapautta sekä itsenäisyyttä kansallista ja valtiollista uudelleen elpymistä varten. Se ei ole lainkaan ristiriidassa tasavaltojen taloudellisen yhdentymisen ja perinteellisten kulttuuriyhteysten kanssa. Päinvastoin, se tulee auttamaan tasavaltojen kehitystä ja täydellistymistä kaksi- ja monipuolisella pohjalla.

Ollessani Azerbaidžanin ja Nahčyvan autonomisen tasavallan kansanedustajana minä olen puheissani virittänyt kaikki ne kysymykset moninkertaisesti ja ehdottanut kansan luottamuksen kokonaan menettäneelle Azerbaidžanin KP:lle luopua vallan monopolistaan sekä luoda olosuhteet kaikkien poliittisten voimien vapaaseen ja tasa-arvoiseen toimintaan, luoda olosuhteet demokraattisen yhteiskunnan, pluralismin ja täydellisen julkisuuden muodostukseen.

Mutta kaikki minun puheeni ja ehdotukseni jäävät kuitenkin Azerbaidžanin KP:n käsittelemättömiksi. Samalla ne aiheuttavat vastaareaktion lehdistössä uusina ja etukäteen valmistettuina hyökkäyksinä minua vastaan. Minun puheeni sanomalehdissä julkaisevat toimittajat ja lehtimiehet jäävät työttömiksi, joutuvat hyökkäysten kohteiksi.

Kaikki ylhäällä mainittu sai minut ottamaan äärimmäisen askeleen ja ilmoittamaan eroavani NKP:sta, vaikka sellainen päätös oli hyvin vaikea minulle. Minä olen kasvanut kommunistisessa perheessä ja koko elämäni sitoutuu kommunistiseen puolueeseen. Minusta tuli KP:n jäsen vuonna 1943 ollessani kaksikymmentävuotiaana.

Minä uskoin rehellisesti kommunistisen puolueen ihanteisiin ja aktiivisesti osallistuin sen suunnitelmien toteuttamiseen. Nyt tämä usko on romahtanut.

Loputtomat anomukset puolueen ja Neuvostoliiton uudistumisesta ovat vain kansalle tarkoitettu tavanmukaisen huijaus.

Kansalle on ilmoitettava rehellisesti ja avoimesti se, että kommunistinen kokeilu ja sosialistinen valinta eivät ole osoittautuneet oikeaksi meidän maassamme. Voiman avulla luotu ja säilytettävä Neuvostoliitto on kuluttanut itsensä loppuun.

Minä tajuan tästä ilmoituksesta johtuvat vaikeukset, jotka nousevat minun eteen, ennalta aavistan mahdolliset hyökkäykset ja moraalin vainon. Puolueen kulkeman tien järkevä analyysi sai minut tämänpäiväiseen asenteeseen. Samalla minä tajuan hyvin koko vastuuni.

Erotessani kommunistisesta puolueesta minä osoitan kunnioitustani kaikille rehellisille ja kunnollisille kommunisteille, jotka ovat vielä uskomassa ja toivomassa.