Arvoisat rouvat ja herrat!

Rakkaat sisaret ja veljekset!

Onnittelen teitä sydämellisesti suuren juhlan, azerbaidžanilaisen kansallisjuhlan sekä musiikin ja kulttuurin juhlan kunniaksi. Tämä juhla on Uzeir Gadžybekovin syntymän 110-vuotispäivä.

Uzeir Gadžybekov oli meidän kansamme merkittäviä henkilöitä, joka oli isänmaallinen ihminen ja maailmassa tunnettujen Azerbaidžania edustavien ihmisten joukkoon kuulunut yksilö. Hänellä oli ihan loistava koulutus, todella valtava kyky sekä määrittelemätön uhrautuvaisuus.

Yhdessä Azerbaidžanin kauneimmistä paikassa syntynyt Uzeir Gadžybekov kävi peruskoulua Šuša -kaupungissa. Jo siinä hän imi pyhän Šušan ja Natavan tunnelmia, omaksui kuuluisan musiikkituntija Mir Mohsun Navvaban aatteita. Sen jälkeen Uzeir Gadžybekov opiskeli mm. Gori -kaupungin pappisseminaarissa ja siitä valmistuttuaan hän lähti jatkamaan opiskeluaan Pietarin musiikkikorkeakouluun. Sillä tavoin Uzeir Gadžybekov alkoi kulkea suuren luomistyön tietä ja pääsi sen loppuun noustessaan samalla Azerbaidžanin historian merkittävälle asemalle.

Juuri lapsuudestaan alkaen Uzeir Gadžybekov kovasti tahtoi oppia paljon ja hän oppikin. Hän sai mahdollisuuden opiskella Azerbaidžanin historiaa, meidän kansamme kulttuurin ja musiikin historiaa. Mutta kaikkein vahvin oli hänen pyrkimys musiikin opiskeluun. Omaksuttuaan valtavaa määrää tietoja hän otti käyttöönsä azerbaidžanilaisten runsaan musiikkiperinnön ja esitteli maailmalle Leili ja Medžnun -nimisen oopperan ollessaan tuolloin vasta 22-vuotiaana. Sillä tavoin Uzeir Gadžybekov tuli suureksi ja hyvin kuuluisaksi säveltäjäksi ja alkoi aktiivista toimintaan.

Leili ja Medžnun -nimisen ooppera toimi Azerbaidžanin opperataidon kehityksen lähtökohtana. Azerbaidžanilaisilla on oma pitkä ja rikas teatterihistoria. Mirza Fatali Ahunov oli teatterin aloitteentekijänä, mutta azerbaidžanilaisen oopperataidon perustajana kuitenkin toimi nimenomaan Uzeir Gadžybekov. Itse asiassa oopperataito mukaan luettuina ooppera- ja balettiteatteri alkoi kehitellä Azerbaidžanissa juuri hänen runsaan tuotannonsa ja ehtymättömän toiminnan ansiosta ja sen pohjalla.

Sittemmin Uzeir Gadžybekov sävelsi peräkkäin erinomaisia musiikkiteoksia ja sai paljon mainetta niiden teosten takia. Hänen teoksiinsa kuuluvat mm.  Arshyn mal alan ja O olmasyn bu olsun -nimiset operetit. Uzeir Gadžybekov jatkoi toimintaansa, jonka pääkohteena oli azerbaidžanilainen musiikki ja kulttuuri. Hänen menestyksen ensimmäiseksi suureksi askeleeksi muodostui Leili ja Medžnun ­-ooppera. Käyttäen Muhammed Fizulin teosta toimintansa pohjana Uzeir Gadžybekov sovelsi myöskin mugami-musiikkia, kansanrunoutta sekä azerbaidžanilaisia kansallislauluja. Hän oli ensimmäinen soveltaja, joka muutti vuosisatoja kestäneen azerbaidžanilaisen musiikin nuoteiksi. Hän sai aikaan myös sen, että sitä musiikkia alettiin soittaa sinfoniaorkesterilla, jonka johtajana hän toimi itse.
Azerbaidžanilla on erittäin rikas kulttuuri, tiede, kirjallisuus ja rakennustaide. Maallamme on hienoa kirjallisuutta luoneita ihmisiä: Nizami, Hagani, Fizuli, Nasimi, Vagif ja heitä seuraavia nerojakin. Meillä on muinaisia arkkitehtuuri kohteita. Azerbaidžanin kansa on tehnyt ison panoksen maailman sivilisaation perintöön.

Heidän joukossa olevista kaikkein merkittävin on koko maailmassa tunnettu säveltäjä Uzeir Gadžybekov, joka elämänsä aikana loi koko maailmassa levittäytyneitä sävellyksiä. Hän oli se ihminen, joka järjesti, muodosti ja lopulta esitteli Azerbaidžanin vuosisatoisen musiikkiperinnön maailmalle. Elämänsä viimeisen päivän loppuun asti hän toimi innokkaasti Azerbaidžanin kulttuurin ja musiikin kehittäjänä, kansanvalistajana ja opettajana. Hän oli samalla sekä kirjoittaja ja valtiomies, että tiedemies ja filosofi. Uzeir Gadžybekov otti kantaa maamme kulttuuri- ja yhteiskuntapoliittisessa elämässä.

Vuonna 1918 Azerbaidžanin ensimmäisen demokraattisen tasavallan syntymisen aikana Uzeir Gadžybekov oli yksi aktiivisesti osallistui tuohon aikaan tapahtuviin yhteikuntapoliittisiin prosesseihin ja tapahtumiin. Ollessaan merkkimiehenä hän vaikutti mm. siihen, että ne prosessit olisivat edenneet oikeaan suuntaan ja ponnisteli kaikin puolin kansamme kansallistunnon ja omanarvontunnon nostamiseksi tuon vaikean ja monimutkaisen vaiheen aikana.

Hän työskenteli ja teki kaiken Azerbaidžanin ensimmäisen demokraattisen tasavallan elämän ja kehityksen vuoksi. Hän yritti kaikin voimin säilyttää ja vakuuttaa Azerbaidžanin alueellisen yhtenäisyyden. Hänen Pariisin rauhankonferenssiin lähteneelle Azerbaidžanin edustajalle tekemänsä neuvoja ja suosituksia olivat loistavia esimerkkeja siitä. Gadžybekovin pikkuveli Džeihun oli myös edustuston jäseniä. Uzeir Gadžybekov toimi ensimmäisen itsenäisen Azerbaidžanin valtion sanomalehden päätoimittajana sekä menestyi siinä virassa sekä omilla artikkeleilla, että hallinnolla.

Sitä seuraavassa vaiheessa Uzeir Gadžybekov oli aina Azerbaidžanin yhteikunnan elämän keskellä. Hän ryhtyi tärkeihin toimenpiteisiin oman kansan tietämättömyydestä pelastamiseksi, kansallisen kulttuuritason nostamiseksi ja kulttuurin kehittämiseksi. Hänen toimintansa ansiosta syntyi Azerbaidžanin musiikkikoulu, musiikkikorkeakoulusivistyksen ja yleiskulttuurin kehitys.

Uzeir Gadžybekovin vaikutelma synnytti Azerbaidžaniin joukon lahjakkaita säveltäjiä. Minä väitän suoraan, että Uzeir Gadžybekovin onkin ensimmäinen säveltäjä Azerbaidžanin historiassa. Kaikki häntä seuraavat azerbaidžanilaiset säveltäjät olivat hänen välittömiä opiskelijoita entä tulevat sukupolvet saivat korkeakoulusivistystä, opiskelivat sävellystaidetta ja kehittyivät luomisihmisiksi Uzeir Gadžybekovin vaikuttamina. Hänen vahva vaikutus ilmestyy myös uusissa musiikki kappaleissa ja teoksissa.

Paitsi itse musiikkiteoksia Uzeir Gadžybekovin perinnön merkittäväksi osaksi muodostuu niiden siveellinen ja yhteikuntapoliittinen sisältökin. Kaikissa hänen säveltämissä sävellyksissä ylistetään ihmisen vapautta, rehellisyys ja puhtaus sekä ihmisten suhtautuminen toisiinsa. Loistavana esimerkkinä on Leili ja Medžnun ­-niminen ooppera. Samaa näemme Mešedi Ibade ‑nimisessä kappaleessa, muissa teoksissa ja lopulta Gadžybekovin viimesisessä mestariteoksessa nimeltään Köroglu. Yksi Uzeir Gadžybekovin tuotannon mielenkiintoisimmista erikisuuksista on se, että paitsi puhdasta musiikkia säveltäjä loi myös kappaleilleen kokonaiset aihepiiritkin. 

Hänen pohtimansa ja valitsemansa aiheet ja merkitykset, niihin pohjautuva musiikki ja näytelmäkirjallisuus eivät missään tapauksessa ole satunnaisia. Leili ja Medžnun ­-ooppera ei luotu satunnaisesti. Leili ja Medžnun ­-nimisessä tarussa ilmestyneisiin inhimillisiin tunteisiin ja ihmisten rakkauteen pohjautuva Muhammed Fizulin kirjoittama runoelma kiinnostivat Uzeir Gadžybekovia niin valtavasti, että hän käytti juuri sen runoelman oman ensimmäisen suuren teoksensa pohjana. Hänen teoksensa ohjataan jo 87 vuotta Azerbaidžanin teatterien näyttämöillä ja minä itse olen ihan varma, että se tulee elämään vielä pitkiä vuosissatoja.

Aršyn mal alan ja O olmasyn, bu olsun -nimisissä opereteissa Uzeir Gadžybekovin edessä seisovina tavoitteina paitsi ihmisten nautinto musiikista oli myös naurattaa ja huvittaa kuuntelijoita. Hänen tavoitteensa oli myös kritisoida kaikkein vahvina keinolla eli musiikilla meidän kansamme arkielämän negatiivisia puolia, esimerkiksi, piintyneisyyttä, sivistymättömyyttä, kansamme jälkeenjäämistä aiheuttavia tapoja, valistaa azerbaidžanilaisia ja johtaa heitä eteenpäin. Hän halusi nostaa kansan yleiskulttuuritason ja siveellisyyttä. Ja tietenkin se onnistuu parhaiten käyttäen musiikkia välityskeinona.

Muuten minusta tuntuu, että kullakin taideteoksella on vahva ja myönteinen vaikutus ihmisiin. Taide kehittää ihmisen luonnetta, nostaa hänen kulttuuritason. Toisaalta musiikin ihmiseen tekemä vaikutus on kieltämättä paljon vahvempi, kuin muun taidelajin. On tietysti otettava huomioon, että vuosisadan alussa maan väestömme valtava osa oli luku- ja kirjoitustaidoton eikä voinut lukea kirjoja, joita oli myös vähän. Heillä ei ollut vielä mahdollisuutta käydä elokuvissa eikä katsoa televisiota. Siltä näkökohdalta Uzeir Gadžybekovin aikaansaannos kansamme kulttuuritason nostamisessa ja valistamisessa vaikuttaa vielä merkittävemmältä, sillä hän osasi välittää tavallisille ihmisille omia ajatuksiaan ja Muhammed Fizulin sanoja säveltämällä kaunista musiikkia, luomalla Aršyn mal alla, O olmasyn, bu olsun sekä muita teoksia.

Olen jo maininnut ennen, että Uzeir Gadžybekov kaikissa teoksissaan ylisti ihmisen vapautta, kansojen vapautta, kapinoi tyranniaa, väkivaltaa ja hirmuvaltaa vastaan. Uzeir Gadžybekovin käyttämä kansamme mahtavan Köroglu -niminen dastan onkin erittäin merkittävä ja ainutlaatuinen Azerbaidžanin historian, kulttuurin ja taideelämän tapahtuma.

Köroglu -niminen dastan välitettiin sukupolvelta toiselleen ja lopulta pääse meille. Köroglu -niminen dastan aina kehotti ihmisiä käyttäytymään sankarillisesti ja rohkeasti. Se dastan loi ihmisille sankarillisia, isänmaallisia tunnelmia. Köroglu -niminen dastan kehotti ihmisiä taistelemaan hirmuvaltaa vastaan vapauden tähden. Azerbaidžanilaiset rakastavat sitä sen takia, että siitä löytyy kaikkia kansan tulevaisuuden ja elämän kannalta tärkeitä aatteita ja mieliä. Uzeir Gadžybekovin luoma Köroglu -oopperan tärkein tarkoitus on toimia tehokkaana keinona, jonka avulla Köroglu -niminen dastan välitetään azerbaidžanilaisilla ja koko maailman yhteisölle. Siitä tuli kulttuurimme aito läpimurto.

Tähän päivän saakka Uzeir Gadžybekov on laajasti tunnettu säveltäjä, muusikko ja tiedemies. Juhliessamme hänen syntymänsä vuotisjuhlat me aina korostamme niitä Uzeir Gadžybekovin tuotannon puolia. 

Minä haluan mainita, että jo ennen minä olin yksi Uzeir Gadžybekovin vuotispäiväjuhlien järjestäjistä ja osallistui niihin aktiivisesti. Kansamme aina muistaa Uzeir Gadžybekovia. Häntä rakastettiin jo elämänsäkin aikana. Kuolemansa jälkeen Uzeir Gadžybekov oli myös lemmitty. Azerbaidžanilaiset ovat aina pitäneet häntä sydämessään, kulttuurimme kehittyy eteenpäin ja käytti Gadžybekovin tuotantoa kehhityspohjana.

Minä muistan hyvin, että Uzeir Gadžybekovin 90-vuotispäiväjuhlat pidettiin erittäin juhlallisesti. Vuonna 1975 me järjestimme Uzeir Gadžybekovin 90-vuotispäiväjuhlat ja pidimme ne juhlallisesti Azerbaidžanissa sekä Neuvostoliiton pääkaupungissa Moskovassa, muissa entiseen NL:on kuuluneiden tasavaltojen pääkaupungeissa sekä maailmassakin. Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa Uzeir Gadžybekovin talo muodostui ensimmäiseksi tämän taidemiehen museotaloksi. Vuonna 1975 eli 20 vuotta sitten Uzeir Gadžybekovin museotalo alkoi toimia. Me kaikki olemme varsin tyytyväisiä siihen, että se museotalo on jo 20 vuotta toiminut azerbaidžanilaisen kulttuurin kehityksen ja nousun lähteenä. Museotalon syntymäpäivästä alkaen siitä huolehtii Uzeir Gadžybekovin läheinen ystävä sekä työ- ja aatetoveri Ramazan Halilov. Minä olen allekirjoittanut asetuksen, jonka mukaan merkittävistä aikaansaannoksistaan hänelle myönnetään Azerbaidžanin korkeimman Maineen kunniamerkin.

Ramazan Halilov on mielestäni erittäin onnellinen mies, sillä hän on 95-vuotias mutta samalla hyvin toimintatarmoinen. Hän oli kiinteässä yhteistyössä Uzeir Gadžybekovin kanssa ja on tämän elävä symboli. Sen takia hän on erittäin tärkeä kaikille meille ja onneksi Ramazan Halilov on vielä elossa. Minä rehellisesti toivon, että viiden vuoden kuluttua me tulemme myös juhimaan hänen 100-vuotispäiväjuhlat.

Vuonna 1985 me vietimme varsin juhlallisesti Uzeir Gadžybekovin 100-vuotispäiväjuhlat sekä Azerbaidžanissa, että Moskovassa, joka tuolloin oli Neuvostoliiton pääkaupunki. Kun me juhlimme hänen vuotipäiväjuhlansa yhdessä suurimmistä Moskovan saleista, Pilarisalissa, kaikkien Neuvostoliiton jäsentasavaltojen edustajat pitivät puheet ja kertoivat omia muistoja Uzeir Gadžybekovista. Me kaikki olimme varsin ylpeitä, kun kuulimme ja näimme kaiken salissa tapahtuvan.

Ja lopulta tänään me vietämme Uzeir Gadžybekovin 110-vuotispäiväjuhlat. Itse asiassa minä olen erittäin onnellinen siitä, että toimin Uzeir Gadžybekovin 90-, 100- ja 110-vuotispäiväjuhlien järjestäjänä ja pitäjänä.

Uzeir Gadžybekovin tuotantoa tutkivien tiedemiesten kirjoittamissa teoksissa ja täällä pidetyissä puheissa mainitut sanat koskevat hänen toimintaa musiikkialalla. Musiikkitiedemisten, säveltäjien ja muusikkojen osallistuminen tällaisiin vuotispäiväjuhliin ei saata tapahtua sattumalta. On mahdollista, että Azerbaidžanin presidentti ensimmäissen kerran pitää puhetta Uzeir Gadžybekovin vuotispäiväjuhlissa. Tämäkään ei tapahdu sattumalta, ottaen huomioon sen, että Uzeir Gadžybekov paitsi ollessaan suuri säveltäjä ja muusikko on myös huomattava tiedemies, filosofi ja kansanvalistaja. Uzeir Gadžybekovin teoksilla ja toiminnalla on suuri merkitys kansan uudestisyntymisessä, kansan herättämisessä ja kansallisitsetunnon kehityksessäkin. 

Azerbaidžanilaiset, etupäässä nuoremme sekä kaikki muut kansalaiset ovat Uzeir Gadžybekovin luomien teosten innostuttamina ja hänen ansiosta rakastavat kotimaataan yhä sydämellisemmin. Kuunnllessaan hänen musiikkiteoksia ja ollessaan niiden teoksten luoman ajatusten ja aatteiden vaikutuksesta he tuntevat Isänmaan ja kansan olevan tärkeitä kullekin ihmiselle. 

Uzeir Gadžybekov oli oman maan tietoinen kansalainen. Minä huomautan vielä kerran, että Uzeir Gadžybekovin vuosina 1918-1920 ilmeistynyt tuotanto on ainutlaatuista, sillä se syntyi vaikeassa vaiheessa eli Azerbaidžanin ensimmäisen itsenäisen tasavallan aikana. Uzeir Gadžybekovin toiminta oli tietenkin erittäin tärkeä ja merkityksellinen sitä seuraavissa vaiheissakin. 

Historiasta näkyy, että Uzeir Gadžybekov eli elämänsä kolmen valtion olemassa ollessa. Hänen syntymänsä ja muodostumisensa kulttuurihenkilöksi tapahtuivat Venäjän keisarikunnan osana olleessa Azerbaidžanissa. Sen jälkeen kun vuonna 1918 Azerbaidžanissa syntyi maassamme ensimmäinen demokraattinen tasavalta. Sen tasavallan elämäkausi kesti vasta noin kaksi vuotta. Sen lakattua olemasta Azerbaidžaniin vakiintui neuvostovalta, joka taas kesti vuoteen 1991-1992 saakka. Siinä kolmessa vaiheessa Uzeir Gadžybekov palveli kansaansa vallan laadusta ja luonteesta huolimatta. Tänään meillä on perusteita olla sitä mieltä, että hän mietti näin: olemassa voi olla mikä hyvänsä valta, mutta omaa kansaa palveleva ja valistava ihminen ei pidä ottaa sitä huomioon. Uzeir Gadžybekov oli juuri tämmöinen mies. 

Kun ennen puhuttiin Uzeir Gadžybekovin elämäntarinasta, puhuttiin myös hänen luomistaan teoksista, mutta ei puhuttu mitään hänen yhteistyötoiminnasta vuosisadan alussa alkaneessa ja vuonna 1920 päättyneessä vaiheessa. Joskus salaa puhuttiin, että Uzeir Gadžybekov toimi musavatin hallituksen jäsenenä jne, mutta tätä ei kannata korostaa. Seuraavissa vaiheissa eli vuosina 1920-1948 eli kuolemaansa asti Uzeir Gadžybekov eli neuvostovaltiossa. Se elämänvaihekin oli meidän kansallemme myös hyvin hedelmällinen, tuottava ja merkittävä. 

Tasavaltamme yhteiskuntapoliittisen järjestelmän muututtua ei kannatakaan tehdä samoja virheita eli puhua liikaa toisesta vaiheesta ja olla täysin puhumatta toisesta. Vuonna 1885 tapahtuneesta syntymästään alkaen ja vuonna 1948 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka Uzeir Gadžybekov olikin Azerbaidžanin kansansa uskollinen poika, palveli tarmokkaasti kansaansa ja olemassa olleen valtiosta taikka vallan muodosta huolimatta oli aina johtamassa azerbaidžanilaisia yhä eteenpäin. 

Puhuen Uzeir Gadžybekovin ennen vuotta 1920 tapahtuneesta toiminnasta on arvoitava hänen toimintansa sitä seuraavassa vaiheessa. Uzeir Gadžybekovin vaikutus oli varsin merkityksellinen Azerbaidžanin kulttuurin kukoistukselle, koska tänään me voimme ylpeillen sanoa, että 1900-luvulla ja vuoden 1920 jälkeen  tasavallassamme kehittyi kulttuuri, kansalaisemme on tullut luku- ja kirjoitustaitoiseksi ja sen kulttuuritaso on noussut vahvasti. Se kaikki tuli mahdolliseksi pääosin Uzeir Gadžybekovin ansiosta. 

Vuonna 1937 Uzeir Gadžybekov esitteli maailmalle Köroglu -nimisen oopperan. Toistan vielä kerran, että siitä ooperasta tuli suuri murros kansamme historiassa ja kulttuurissa. Azerbaidžanin kulttuuri pääsi Neuvostoliiton pääkaupunkiin, Moskovaan, juuri Köroglu -ooperan hahmossa. Neuvostotasavaltojen liitto oli suuri valtakunta. Pitkää historiaa omistavassa Venäjän pääkapungissa, Kremli-talossa Uzeir Gadžybekov otettiin vastaan kunnioittavasti ja pieteettisesti. Ennen Uzeir Gadžybekov aikanaan sai korkeakoulusivistyksen Pietarin musiikkikorkeakoulussa ja vuonna 1937 hänet otettiin vastaan venäläisten keisarien mainekkaimmissa palatsissa, eli Kremli-talossa. Se oli tuolloin suuri juttu. Olkoon kaikki unohtumatont. 

Ison isänmaallisen sodan aikana, vuosina 1941-1945, Uzeir Gadžybekov sävelsi kauniita teoksia – marsseja, lauluja isänmaallisen hengen nostamiseksi. Sillä tavalla hän teki oman panoksen yhteiseen voittoon natsismista. Omin varoin hän hankki sotilaslentokoneen ja lähetti sen rintamalle. Sen teki sama Uzeir Gadžybekov. 

Uzeir Gadžybekov osallistui aktiivisesti Azerbaidžanin yhteiskuntapoliittiseen elämään sekä vuosisadan alussa, että vuosina 1918-1920 ja 1920-1948. Uzeir Gadžybekov toimi tuolloin kansanedustajana Azerbaidžanin eduskunnassa. Hän oli myös Neuvostoliiton eduskunnan jäsenenä. Neuvostoliitto oli suuri valtakunta, siinä oli oma eduskunta, mutta sen arvostelu on toinen asia, sillä kaikesta huolimatta Gadžybekov oli ylpeä siitä, että hänet valittiin kansanedustajaksi. 

Yksi Uzeir Gadžybekovin merkittävimmistä aikaansaannoksista on se, että hän sävelsi Azerbaidžanin ensimmäisen kansallislaulun. Sittemmin tätä kansallislaulua hylättiin. Vuonna 1945 Neuvostoliitto sai itselleen oman kansallislaulun. Sen myös loi Uzeir Gadžybekov. Lopulta Azerbaidžanin itsenäistyttyä me olemme entistäneet Uzeir Gadžybekovin luoman kansallislaulun Azerbaidžanin viralliseksi kansallislauluksi. Se kaikki on Azerbaidžanin historian osa. Se kaikki on Uzeir Gadžybekovin elämäntarinan ja tuotannon osa. 

Jokainen Uzeir Gadžybekovin elämän päivä on varsin tärkeä meille. Hänen jokainen sävellys, jokainen nuottilehti on meille arvoisa. Uzeir Gadžybekovin yhteiskuntapoliittinen elämä on tärkeä meille alusta loppuun, koska se kaikki palveli Azerbaidžanin kulttuurin kehitystä, kansan elpymistä ja itsetuntemusta. Niitä aikaansaannoksia ei saa uhontaa. Ne kyllä ovat aivan ainutlaatuisia. 

Uzeir Gadžybekovin tuotantto on azerbaidžanilaisten kansallisrikkaus. Tämä yksilö on azerbaidžanilaisten ylpeys, meidän kansallinen ylpeytemme. 

Uzeir Gadžybekovin vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Šuša -kaupungissa. Šuša on arvoisa ja pyhä kaupunki kaikille azerbaidžanilaisille. Uzeir Gadžybekov aina taisteli Azerbaidžanin alueellisen yhtenäisyyden puolesta. Lukiessani hänen vuosina 1918-1920 kirjoittamiaan artikkeleita, minä luulen, että samat sanat ovat oikein ajankohtaisia nykypäivänäkin! Tänään tuon ajankohdan tilanne syntyi uudestaan. Armenian hyökkäys Azerbaidžania vastaan, sen pyrkimys anastamaan maatamme, maamme isänmaallisten ihmisten suorittama puolustus – se tapahtuu samoin kuin tuohon aikaan. 

Uzeir Gadžybekov tuolloin teki samaa työtä, jota me teemme, sillä ikävä kyllä historia meni samaa tietä. Me kaikki puolestamme menemme samaa tietä, jonka ovat rakentaneet samankaltaiset ihmiset kuin Uzeir Gadžybekov, pyrimme säilyttämään Azerbaidžanin itsenäisyyden ja alueellisen yhtenäisyyden. 

Sen vuoksi tänään myös Uzeir Gadžybekov kotikunnassa on luotu hänen museotalonsa, vaikka hän vietti nuoruudensa Šušassa. Luulen, että jotkut täällä olevista ovat käyneet tuolla. Minäkin itse olen käynyt siinä museotalossa. Šušaan on pystytetty Uzeir Gadžybekovin patsas. Siinä sijaitsee myös meidän merkkimiehemme, Biul-Biulin ja Natavan, patsaat sekä muita patsaitakin. 

Vuoden 1992 toukokussa Šuša oli armenialaisten miehettämä. Miehittäjät ovat tuhonneet paljon ottaen lukuun kulttuurimuistomerkkeja. He ovat tuhonneet Gadžybekovin, Biul-Biulin ja Natavan patsaita ja käyttäytyivät kuin barbaarit, jotka ampuivat patsaisiin. Suurin vaivoin me pääsimme kuljettamaan ne patsaat pois (ne kuljetettiin Georgian välityksellä) ja nykypäivänä ne ovat nähtävissä Taidemuseossa. Siinä museossa käyvä saa nähdä kuinka monta luotien jättämiä jälkiä on Gadžybekovin patsaan pinnalla. Ne viholliset joskus yrittivät ampua samoja luoteja itse Uzeir Gadžybekoviin, mutta onneksi se ei onnistunut. Ja nykyään he ampuvat niitä luoteja patsaisiin. Meille ne tapahtumat olivat raskaita ja täynnä kipuja. Mutta niistä tapahtumista ilmestyi villeyden osoituksia. Fasismi ja raakamaisuus eivät tunne rajoja.  Armenialaisten toiminta todistaa juuri sitä. 

Älkööt armenialaisen miehittäjät kuitenkin oleko mieltä, että ne luodit voisivat järkyttää Gadžybekovin, Biul-Biulin ja Natavan tuotantoa, koska se ei tapahtu koskaan! Älkööt oleko sitä mieltä, että heidän luotinsa saattaisivat järkyttää azerbaidžanilaisten siveellisyyttä! Älkööt oleko sitä mieltä, että Šušan miehitys kestää ikuisesti! Se on täysin mahdotonta. 

Viettäessämme tänä päivänä Uzeir Gadžybekovin 110-vuotispäiväjuhlaa, me olemme ihan varma, että hänen perintö ei kuole koskaan ja kaikki paikat, joissa hän joskus asui muuttuivat pyhiinvaelluspaikoiksi. Me olemme täysin varma, että kaikki Azerbaidžanin alueet vapautetaan armenialaisten käsistä. Me olemme täysin varma, että Šuša vapautetaan. Me olemme täysin varma, että koko Karabah ja kaikki maamme vapautetaan ja lopulta itsenäinen  Azerbaidžan tulee oman alueen ja rajojen haltijaksi. 

Olemassa on perusteita puhua näin. Azerbaidžanin ja Armenian aselepokausi on kestänyt jo kuusitoista kuukautta. Me yritämme sillä tavalla, eli rauhallisin keinoin, vapauttaa maamme alueita ja vakuuttaa Azerbaidžanin alueellisen yhtenäisyyden. Toimenpiteet, joihin on ryhdytty, kansainvälisten järjestöjen toiminta, meidän toiminta kansainvälisten järjestöjen sääntöjen rajoissa ja meidän ajamamme politiikka todistavat sitä vakuuttavasti. 

Maailman suuret valtiot myös osallistuvat siihen ja ponnistelevat sen ongelman rauhallisin keinoin tapahtuvan ratkaisemisen puolesta Minskin ryhmän rajoissa. Minä olen varma, että tulevaisuudessa he tulevat levittämään toimintaansa, koska ei minkään valtion ei saa hyväksyä mihitystä. Ei minkään valtion ei saa hyväksyä eristymispyrkimys.

Ei minkään valtion saa hyvaksyä hyökkäyksiä. Jos se on totta, jos olemassa on oikeudenmukaisuus, jos kansainväliset säännöt noudatetaan koko maailmassa, niin meidän asia on oikea ja me saamme ne ongelmat ratkaistua oikeudellisella tavalla. 

Samalla Uzeir Gadžybekovin tuotanto on aina kutsunut ihmiset olla kansainmielisiä. Nykyäänkin se kehottaa azerbaidžanilaisia olemaan kansanmielisiä. Kun tänään me kunnioitamme Uzeir Gadžybekovia, me korkeasti arvioimme hänen tuotannon vielä kerran, meidän täyty kehittää  kansainmielisyyttä, joka on Gadžybekovin tuotannon huipussa. Meidän pitää valmistautua tulevaisuuteen tämä tunne sydämessä. 

Meidän täytyy olla oman maamme haltioiksi. Meidän on joka tapauksessa ratkaistava kysymykset rauhallisin keinoin. Sekä Šuša, että Karabah ja kaikki nykyään miehitettynä oleva maa palautetaan millä tahansa tavalla – Azerbaidžanin kansan tahdolla. Azerbaidžanin alueellinen yhtenäisyys vakuutetaan maan sankarillisten poikien rohkeuden avulla.

Niin toivotuksin ja mielin minä toivotan teille sekä koko azerbaidžanilaisille onnillista elämää ja menestyksiä. Minä seison pää kumarassa Uzeir Gadžybekovin muiston edessä. Koko Azerbaidžanin kansa tänään muistelee Uzeir Gadžybekovia. Minä ilmaisen hänen muistolleen kunnioitukseni  ja kehotan kansamme yhtenäisyyteen. Minä kehotan teitä kaikkea olemaan rohkeita, isänmaanmiellisiä ja sanakrillisia Uzeir Gadžybekovin perinnön, meidän kulttuurimme ja siveellisyytemme säilyttämiseksi. Kiitos!