Seitsemän vuotta sitten tuona hirveänä yönä armenialaiset neuvostoarmeijan 366. rykmentin avulla tekivät Azerbaidžanin parhaimpia osia olevan Hodžalan asukkaiden hirveän kansanmurhan. Tämä kansanmurha oli tehty petomaisella julmuudella ja muuttui 1900-luvun hirveäksi tragediaksi. Yhden ainoan yön aikana rauhalliset ja aseettomat Hodžalan asukkaat tulivat kovan hyökkäyksen kohteeksi. Tämän hyökkäyksen johdosto tuhansia miehiä, naisia, vanhuksia ja lapsia. Sadat loukkaantuivat tai jäivät invaliideiksi, sadat joutuivat vangiksi.

Tämä tragedia on raskkain azerbaidžanilaisten saama isku Armenian ja Azerbaidžanin välisen sodan aikana. Hodžalalaiset vastasivat tragediaan sankarillisesti ja rohkeasti. Omia koteja ja perheitä puolustavia saivat surmansa ja muuttuivat šekideiksi. Armenialaisten ammunnan vuoksi Hodžala punertui verestä.

Tämä tragedia järisytti azerbaidžanilaisia ja antoi raskaan henkisen iskun hodžalalaisille. Heidän tahto on kuitenkin jäänyt taipumattomaksi ja ihmiset pelottomasti uhrasivat itsensä. He ovat eläneet tragedian läpi. Ja tänäänkin eli tragedian seitsemäntenä vuosipäivänä ylpeät hodžalalaiset elävät sankarielämää uudestaan.

On kiistämätöntä, että Armenian ja Azerbaidžanin välisen konflikti loppuu heti kun Azerbaidžan palauttaa itselleen miehitetyt alueet ja meidän omasta maasta karkoitetut maanmiehemme palaavat kotiinsa. On kiistämätöntä, että Hodžala tule vapaaksi ja hodžalalaiset palaavat omaan maahan ja asuvat siinä uudestaan.

Mutta Hodžalan tragedian tekemä haava edelleenkin elää sydämessämme. Tämän tragedian alkuunpanijat saatetaan vastuuteen. Tragediasta syyllisenä oleva Azerbaidžanin edellinen johto ja muut virkamiehet rangaistaan kansan edessä. Oikeudenmukainen oikeus heidät rangaisee.

Oman historian kuluessa meidän kansamme eli läpi suuret sodat ja teki uhrauksia puolustaessa omaa maata ja arvoa. Ja joka kertaa kansan päästyä sodista ja vaikeuksista pois se muuttui vielä vahvemmaksi ja päättäväiseksi. Olen ihan varmaa, että nykyäänkin meidän kansamme hodžalalaisia mukaan lukien on muuttunut vahvemmaksi itsenäisessä Azerbaidžanissa ja se aikoo kamppailla edelleenkin maamme itsenäisyyden puolustamiseksi ja säilyttämiseksi samoin kuin meidän miehitetyn maan vapauttamiseksi.

Tänään Hodžalan tragedian seitsemäntenä vuosipäivänä minä kumarran Hodžalassa surmansa saadeiden ja šekideiksi tulleiden poikamme sielujen eteen. Pyydän kunnioittamaan heidän muistonsa hiljaisella hetkellä.

Allah bytyn šekidlar rehmet eläsin! (Saattakoon Jumala šekidien sielut lepoon!)

Ja nyt minä tahdon luovuttaa Hodžalan puolustukseen osallistuneiden ja šekideiksi tulleiden sotilaiden vanhemmille ja perheen jäsenille Azerbaidžanin valtionpalkinnot. 

Loppupuhe

Arvoisat siskot ja velit!

Tänään meidän isänmaassamme on surupäivä. Meidän kansa ja Azerbaidžanin kansalaiset viettävät Hodžalan kansanmurhan seitsemättä vuosipäivää ja muistavat Hodžalan tragedia ja siellä tapahtunutta kansanmurhaa. Tänään me osoitamme syvää kunnioitustamme kaikille kansanmurhan vuoksi surmansa saaneille, loukkaantuneille, invaliideiksi jääneille ja vangeiksi tulleille, sekä niille, jotka ovat kadonneet. Sanomme kaikille hodžalalaisille, että olemme kaikki heidän joukossaa.

Hodžalan tragedia ei ole murheellinen ainoastaan hodžalalaisille, vaan kaikille azerbaidžanilaisille. Sen vuoksi tänään on surupäivä koko maassamme. Minä pyydän Jumalaa vielä kerran saattamaan kaikkien kuolleiden sielut lepoon ja samalla esitän surunvalittelunsani hodžalalaisille ja kaikille azerbaidžanilaisillekin.

Jokainen surmansa saanut maanmiehemme ei ole ainoastaan oman perhensä, vaan Azerbaidžanin poika, sillä tämä päivä on koko Azerbaidžanin kansan surupäivä.

Samalla tämä tilaisuus on vaikuttanut minuun kovasti. Te olette maininneet täällä, että minun astuttuani presidentin virkaan aloitin azerbaidžanilaisia kohdanneiden onnettomuuksien syvää analyysiä ja ryhdyin tarvittaviin toimenpiteisiin. Vuoden 1994 helmikuussa Hodžalan tragedia arvosteltiin ja tästä päivästä tuli surupäivä.

Joka kertaa tavatessani hodžalalaisia minä tunnen myös ylpeyttä. Niin paljon murhetta kärsineet ja niin hirveiden päivien läpi eläneet ihmiset, jotka menettivät sukulaisia, ovat samalla niin ylpeitä ja mieheviä. Jokainen heistä asuu, hoitaa kotimaatansa ja rakastaa sitä. Tämä näyttää, että kansamme siveellisyys on tosi korkea. Ja tietysti hodžalalaisten syvää siveellisyys ja henkisyys peilavat koko kansamme luonnetta. Hodžalalaiset ovat kaikille esimerkki sankaruudesta, miehekkyydestä, kestävyyttä ja isänmaallisuutta.

Olette kaikki sanoneet täällä niin paljon hyviä sanoja, olen kiitollinen teille niistä. Jokaisessa sanassatte on syvää merkitystä. Se merkitys on siinä, että vaikka olette menettäneet lapsianne, perheen päämiehiä, veliä tai muita sukulaisia, elätte tätä päivää optimistisesti ja katselette tulevaisuuteen toive katseessanne. Olen ihan samalla tuulella. Armenian hyökkäyksen alusta alkaen eli vuodesta 1988 me olemme eläneet vaikeat päivät ja vuodet, olemme kärsineet tappiot. Osa maatamme on jo muutamaa vuotta Armenian sotajoukkujen miehittämä. Tämä on surumme, koko kansan suru.

Samalla vuonna 1994 me olemme lopettaneet tulen ja verenvuodatuksen ja tahdomme palauttaa maamme rauhallisella tavoin ja entistää maamme alueellista yhtenäisyyden istuen neuvottelupöydässä.

Tämä on tietenkin vaikea tie, koska miehityksen jälkeen vihollista on vaikeaa karkoittaa sieltä pois. Mutta me olemme menneet sitä tietä. Minä uskon, että meidän toteuttama rauhanomainen politiikka ja toimenpiteet, joihin me ryhdymme, tuottavat tuloksiaan.

Samalla minä luulen teidän esitystenne olevan oikeudenmukaiset, meille se on suuri henkinen tuki. Kyllä, jos kaikki meidän rauhanomaiset askeleet, aloitteet ja toimenpiteen eivät lopulta auta meitä palauttamaan miehitetyt alueet, niin tulemme vapauttamaan niitä hinnalla millä hyvänsä tehden uhrauksia mitä hyvänsä. Te palaatte kotiseuduille ja Azerbaidžanin alueellinen yhtenäisyys entistetään. Tämä on meidän pyhä velvollisuutemme esi-isien, nykyisen ja tulevien sukupolvien edessä.

Toimiessani Azerbaidžanin presidenttinä minä aina tunnen vastuutani. Ilmoitan teille, että suurin osa minun toimintaa Azerbaidžanin presidentin virassa tähtää Azerbaidžanin alueellisen yhtenäisyyden vakuuttamiseen ja miehitettyjen alueiden palauttamiseen.

Viime vuosina työskentelin siinä suunnassa päiviä ja öitä. Työskentelen siinä suunnassa tänäänkin ja tulen tekemään samaa tulevaisuudessa. Olkaa varma, että olen aina teidän, šekidien perheiden ja pakolaisiski tulleiden maanmiesten kanssa. Olette Azerbaidžanin kansalaisista kaikkein rakkaimmat ja arvoisat, olen aina teidän kanssa. Minä uskon, että yhdessä vapautamme miehitetyt alueet. Hodžala tulee vapaaksi ja sen maa palautetaan sen asukkaille ja juuri te tulette sen haltijoiksi.

Toivotan teille terveyttä ja pyydän Jumalaa vielä kerran saattamaan šekidien sielut lepoon. Toivotan jokaiselle teistä kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja onnea kaikissa asioissanne. Kiitos.

Puhe on suomennettu Bakun työntekijä -sanomalehdessä vuoden 1999 marraskuun 2. päivänä julkaistusta venäjänkielisestä artikkelista